Lapsi oppii leikkiessään
advertisement
Kasvatustieteiden tiedekunnassa valmistuneet väitöskirjat 2012 Doctoral dissertations at the Faculty of Education 2012 KM Anna Rytivaara: ”Towards inclusion – teacher learning in coteaching” (Inkluusiota kohti – luokanopettajien ammatillinen oppiminen yhteisopetuksessa) Väitöskirjan sähköiseen versioon/ Published in electronic form: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/40446 Lehdistötiedote Rytivaara selvitti, millaisia kokemuksia opettajilla on yhdessä opettamisesta ja millaista yhteisopetus on käytännössä. Rytivaara haastatteli ja havainnoi kahta luokanopettajaa, joilla on yhteinen luokka ja havainnoi heidän työtään. Jaettu opettajuus oli olennainen tekijä opettajien ammatillisessa kehittymisessä. Rytivaara osoitti, että yhteisopetus ja opettajien ammatillinen oppiminen olivat tiiviisti kytköksissä toisiinsa: yhdessä opettaminen ja yhteistyö olivat sekä oppimisen kohteita että oppimisympäristöjä. Oppimiseen liittyi sekä yhteinen ideointi että uusien asioiden kokeilu luokassa. Toisaalta opettajat eivät varsinaisesti puhuneet omasta oppimisestaan, vaan tarkastelivat työuraansa ja työssä tekemiään muutoksia erilaisina vaiheina. Työn kehittäminen perustui opettajien keskinäiselle luottamukselle ja yhteiselle arvopohjalle. Luottamus näkyi sekä opettajien puheissa että heidän työssään. Opettajille oli esimerkiksi kehittynyt vahva yhteinen ammatillinen me-identiteetti. Opettajat puhuivat työstään jatkuvasti me-muodossa, joka ulottui jopa tunteisiin. Yhteisyys ja jakaminen olivatkin heidän oppimisensa tunnusomaisimpia piirteitä. Yhteiset ammatilliset arvot puolestaan ohjasivat heitä kehittämään opetustaan niin, että se huomioi erilaiset oppijat entistä paremmin. Kaiken taustalla oli rehtori ja kouluyhteisö, jossa opettajien luovuutta ja ammatillista kehittymistä tuettiin. Jaettu opettajuus antaa opettajille enemmän keinoja luokanhallintaan. He voivat esimerkiksi jakaa oppilaita joustavasti erilaisiin ryhmiin. Tutkimusluokan ryhmistä osa oli pysyviä ja osa vaihtuvia. Pysyviäkin ryhmiä yhdisteltiin ja jaettiin eri tavoin, sillä tavoitteena oli opetella työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa ja pitää luokka yhtenäisenä. Opettajat myös vaihtelivat omia roolejaan oppitunneilla, jolloin molemmat saivat keskittyä ajoittain opettamiseen toisen huolehtiessa luokanhallinnasta. – Suomalaisilla opettajilla on vahva autonomia, mutta he tarvitsevat aikaa ja kannustusta erilaisten työtapojen kokeilemiseen. Meidän opettajankouluttajien tehtävä on kannustaa tulevia opettajia avoimuuteen ja ammatilliseen rohkeuteen, Rytivaara pohtii. Luokan oppilaista kolmasosa oli erityisoppilaita. Tutkimukseen osallistuneet luokanopettajat ovat hyvä esimerkki siitä, miten ihan tavalliset opettajat ihan tavallisessa koulussa voivat toteuttaa inkluusiota siten, että se ei kuormita liikaa. Tämä vaatii kuitenkin sitoutumista työhön, halukkuutta työssä oppimiseen ja työyhteisön tukea. Abstract The study had two aims: to understand how teachers experience co-teaching and how coteaching is implemented in the classroom, and to study teacher learning within co-teaching. Two primary school classroom teachers who had combined their classes and created a pedagogical system that was based on co-teaching provided the data for this study. One-third of their pupils were labelled as with special needs This study illustrates different aspects of the teachers’ learning process regarding their coteaching. The teachers found each other and commenced co-teaching in a supportive working environment. This resulted in several analytically separate outcomes: a shared professional identity, knowledge-sharing and constructing new knowledge, new practice in the form of a grouping system, and disciplinary practices. Moreover, co-teaching was also a content of their joint learning as they became involved in it together. In practice, the various factors were intertwined in the shared learning process of the two teachers. The teachers’ professional development was oriented towards inclusive education. It is concluded that teachers’ professional learning is a complex and multi-dimensional process that can have far-reaching consequences in both teacher thinking and classroom practice. When both teachers share certain values and beliefs, co-teaching may also provide teachers’ with sufficient support to teach an inclusive classroom so that it results in positive experiences. Jyväskylä Studies on Education, Psychology and Social Research 453. ********************************************************************************** TtL Tiina Lautamo: “Play Assessment for Group Settings (PAGS): Constructing and validating a measurement tool for assessment of children’s play performance in the day-care context” (Ryhmässä tapahtuvan lapsen leikin arviointimenetelmä (PAGS): Päiväkotiympäristössä toteutettavan leikkitoiminnan arviointimenetelmän rakentaminen ja validiteetin tutkiminen). Väitöskirjan sähköiseen versioon/ Published in electronic form: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/40444 Lehdistötiedote Lautamo loi leikkitoiminnan käsitteellisen viitekehyksen ja rakensi leikkitoiminnan arviointiin tarkoitetun menetelmän, The Play Assessment for Group Settings (PAGS). PAGS osoittautui helppokäyttöiseksi, kaikille lapsiryhmille soveltuvaksi leikkitoiminnan arviointivälineeksi, joka arvioi luotettavasti lapsen leikkitoimintaa. Sen avulla kyetään löytämään lapset, jotka tarvitsevat erityistä tukea leikkitaitojensa kehittymiseen. Lautamo osoitti esimerkiksi, että lapsilla, joilla on erityisiä kielenkehityksen ongelmia, leikkitaidot ovat alhaisemmat kuin vertailuryhmän lapsilla. Erityisten kielellisten ongelmien lisäksi heidän haasteensa näkyvät leikkimisen taidoissa yleisemminkin. Lautamo seurasi myös arvioijien välistä ja sisäistä luotettavuutta. Päivähoidon työntekijät sekä terapeutit, jotka työskentelevät lasten kanssa kykenivät luotettavasti pisteyttämään havaintojaan lasten leikistä. He kokivat välineen hyödyllisesti tuovan struktuuria havainnointiin. Lapsi oppii leikkiessään Leikki on lapsille tärkeä toiminnan areena. Lapsi oppii leikkiessään taitoja, joita hän tarvitsee arjessaan ja oppimisessaan. Kun lapsella on haasteita kehityksessään, se todennäköisimmin näkyy myös leikkimisen taidoissa. Leikki on tärkein oppimisen foorumi alle kouluikäisen lapsen arjessa ja leikkitaidot ovat edellytyksenä vapaalle ja luovalle oppimiselle ja heijastuvat myöhemmin esimerkiksi koulussa ja kotona tapahtuvassa oppimisessa. Kun lapsella on haasteita leikissään, se vaikuttaa lapsen mahdollisuuksiin osallistua arjessaan. Lapsen syrjäytyminen voi siis alkaa jo päiväkoti-ikäisenä. Leikin taitavuuden on todettu heijastavan mm. ajattelun, kielen ja oman toiminnan ohjailun ongelmia. Sen vuoksi leikin taitavuuden systemaattinen arviointi tulisi sisältyä päiväkotien rutiineihin. Lapsen kanssa työskentelevät opettajat, hoitajat ja terapeutit tekevät päätöksiä perustuen vapaaseen ja usein sattumanvaraiseen havainnointiin. Kun havainnoinnista kirjataan strukturoimattomia huomioita, vaihtelee päätöksenteko havainnointitilanteesta toiseen ja mahdollisten interventioiden vaikutuksia on vaikeaa seurata. Uusi luotettava väline leikin arviointiin Ryhmätilanteessa käytettäväksi tarkoitettu lapsen leikkitoiminnan arviointimenetelmä tarjoaa nopeasti toteutettavan tutkitun ja validin menetelmän tunnistaa leikkitoiminnassa ilmeneviä lapsen vahvuuksia ja haasteita. PAGS-arviointimenetelmän avulla lasten kanssa työskentelevät voivat havainnoida ja kirjata strukturoidusti lapsen leikkitekojen laatua. Menetelmä on sovellettavissa vapaissa leikkitilanteissa lapsen leikkitoiminnan arviointiin ja sen laadulliseen tarkasteluun tilanteissa, joissa lapsella on mahdollisuus liittyä niin halutessaan toisten lasten leikkiin. Saadun tiedon avulla voidaan paremmin tukea ja ohjata lapsen yksilöllistä kehittymistä ja huomioida lapsen vahvuuksia ja erityishaasteita. Abstract The primary aim of this thesis was to evaluate aspects of validity and reliability of the PAGS play performance scale. The PAGS is an observation-based evaluation of the quality of children’s play performance when children are playing in groups. The data were collected by observing children aged 1 year 8 months to 8 years 9 months in free play situations in Finnish day-care centers. In studies I and II the two-faceted Rasch model was used to examine the internal scale validity and the person response processes of the PAGS. In study II differential item functioning (DIF) analysis was also conducted to identify possible group-specific items between children with specific language impairment (SLI) as a potential comparison group for typically developing children (TD). The effect of the differentially functioning items on the mean play performance measurements between the two subgroups of children was controlled with independent samples t-tests. In studies III and IV the three-faceted Rasch model was used to study the rater consistency and severity estimates. In study IV the stability of the individual measures of the children’s play performance was also investigated with intra-class correlation (ICC). The results supported the internal scale validity for the PAGS. We found that the PAGS separated the children with low play performance ability from those with high play performance ability despite the seven differentially functioning items. The majority of the raters scored the PAGS in reliable way. Only slight differences were observed in rater severity. The ICC for single measures of the children’s play performance separated by a oneweek interval was fairly weak. This indicates that play is a phenomenon that varies from one time to another and cannot be assessed by short-term observation without controlling for environmental effects. We concluded that the PAGS is a valid tool for identifying children who experience challenges in their play performance, and hence can be used for practical purposes. Overall the results indicated that the raters scored the PAGS in a reliable way, and that they behaved like independent experts. However, the slight variability reveals that DIF should be controlled for when using the PAGS to compare play performance across different subgroups of children. The children’s response processes also warrant further study. Keywords: Play Assessment for Group Settings (PAGS), play performance, specific language impairment (SLI), internal scale validity, person response validity, differential item functioning (DIF), inter-rater reliability, test-retest reliability, instrument development Jyväskylä Studies on Education, Psychology and Social Research 450 *************************************************************************** KM Janika Hautaviita:”Toimintatutkimus 6–9 -vuotiaiden lasten mediavalmiuksista ja mediataidoista” Väitöskirjan sähköiseen versioon/ Published in electronic form: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/39884 Lehdistötiedote: Hautaviita kehitti esi- ja alkuopetukseen soveltuvan tietotekniikan opetuskäytön toimintasuunnitelman, jonka pohjalta lapset työskentelivät tietokoneilla. Hautaviita halusi selvittää millaisia kokemuksia ja käsityksiä tietokoneen opetuskäyttö antoi lapsille. Lasten kokemukset olivat positiivisia, normaalia arkea elävöittäviä, itsensä voittamiseen ja oppimiseen liittyviä kokemuksia. Hautaviita myös suunnitteli lasten mediavalmiuksien arviointimittarin, jonka avulla arvioitiin lasten kehittyviä mediavalmiuksia. Hautaviidan toimintasuunnitelma luo mallin lasten mediakasvatuksen toteuttamiseen ja parantamiseen esija alkuopetuksessa. - Esi- ja alkuopetusikäisille lapsille tarvitaan konkreettinen tietotekninen toimintasuunnitelma, joka palvelee myös opettajaa mediapedagogina, Hautaviita korostaa. Esi- ja alkuopetusikäisten lasten oppiminen ja kehitystasot ovat erilaisia. Jokainen lapsi kehittyi mediavalmiuksissaan kohti mediataitoja omassa tahdissaan. Turvalliset ihmissuhteet tukivat lasten mediataitojen kehittymistä. Tietotekninen toimintasuunnitelma tukena opetuksessa Hautaviidan kehittämä tietotekninen toimintasuunnitelma koostui monista tietoteknisistä sisällöistä. Siihen sisältyivät muun muassa tietokonepelit ja opetusohjelmat, Wordtekstinkäsittelyohjelma, Paint-piirrosohjelma, Internet sekä kuvankäsittely. - Toimiva tietotekninen ja mediasuuntautunut toimintasuunnitelma toimii ikään kuin pedagogisena siltana lapsen ja tietokoneen välillä sekä turvana myös opettajalle, korostaa Hautaviita. Tietokoneen käytöstä saatujen kokemusten myötä lasten käsitykset tietokoneesta monipuolistuivat ja syvenivät. Käsitekarttojen tekemisellä ja käsiteanalyysillä oli olennainen merkitys lasten käsitteiden ja ajattelun taitojen kehittämisessä ja oppimisessa. Käsitekarttojen tekeminen toi muutakin lisäarvoa lasten oppimiseen: mallioppiminen, kirjoitusharjoitukset, visuaalisen ja hahmottavan oppimisen lisääntyminen, oman ajattelun kehittäminen, käsitteiden luominen ja yhdistely. - Tutkimuksessani sekä lapset että minä itse tutkijana piirsimme käsitekarttoja. Käytin tutkimuksen tulosten ja sisällön kuvaamisessa käsitekarttoja, mikä myös tuo uutta pedagogista ulottuvuutta kasvatustieteelliseen tutkimustyöhön, toteaa Hautaviita. Lasten mediavalmiuksien arviointimittarista tukea opettajalle Lasten tulee saada tasapuolinen mahdollisuus tutustua turvallisesti muuttuvaan mediamaailmaan. Hautaviita suunnitteli lasten mediavalmiuksien arviointimittarin, jonka avulla arvioitiin tutkimukseen osallistuneiden lasten kehittyviä mediavalmiuksia. Lasten mediavalmiudet jaettiin taidollisiin, sosiaalisiin, kielitaidollisiin ja eettisiin mediavalmiuksiin. Hautaviita havaitsi, että erityisesti lasten taidolliset ja sosiaaliset mediavalmiudet kehittyivät. Yli puolet lapsista kehittyi kielitaidollisissa mediavalmiuksissaan. Eettisissä mediavalmiuksissa havaittiin myös kehittymistä noin puolella lapsista. - Lasten mediavalmiuksien arviointimittari on uusi menetelmällinen malli selvittää lasten mediavalmiuksien taitotasoja. Mediataitojen arviointimittarin avulla opettaja voi parhaiten tukea lasten kehittyviä mediavalmiuksia kohti mediataitoja, selvittää Hautaviita. ABSTRACT The aim of the research was to estimate how using information technology in teaching with its plans of action came true in preschool and elementary education. Another goal was to clarify what kind of experiences and ideas the use of the computers in teaching brought to children. Thirdly, it was assessed how the child´s skill based, social, linguistic and ethical media readiness appeared and how they developed towards media skills. This action research seems to have a clear need for development in this context: to create a functioning information technology plan for preschool and elementary education as well as to work out a way of evaluating small children´s media readiness and thus find out their skill levels. The research was directed by the researcher´s own drawn-up information technology plan of action. The information technology plan of action consisted of the following contents: computer games and educational programs, Word -word processing program, Paint -drawing program, Internet and image processing. The information technology environment in preschool and elementary education was divided into physical, psychological, social, cognitive, and emotional environment. A functional media directed environment for information technology in preschool and elementary education requires a plan of action for support. It works as a kind of pedagogical bridge between a small child and a big computer as well as a security for the teacher. The experiences gained by the children were positive, enlivening a normal day; experiences related to conquering oneself and to learning. Of the technical concepts brought forward by the children, the concepts relating to the equipment and the control of them developed the most. The advantage point of view of the computer was also emphasized in the concepts brought up by the children. The computer had an appeal of supporting the learning process positively. From a child´s point of view this research was an intervention to the child´s ordinary day of learning. According to the research results, especially the children´s skill based and social media readiness developed. More than a half of the children developed in their linguistic media readiness. There was also seen development in the ethical media readiness, among approximately half of the children. On the basis of evaluating children´s media skills can be noted that one of the children who took part in the research had excellent media skills and three of them had good skills. Most of the children had moderate media skills (9/16) whereas the skills of three children were on a weak level. Every child developed in his media readiness towards media skills at his own pace of media growth. According to the results of the study, the media directed environment of preschool and elementary education is built with the help of media didactics and with a functioning pedagogical plan. Children in preschool and elementary education need a concrete information technology plan which also serves the teacher as a media pedagogic. Children should get an impartial possibility to become safely acquainted with the changing media world and to develop their own beginning media readiness towards their media skills. The research gives basis to carry out and develop children´s media education as well as provides an example of evaluating children´s media readiness in preschool and elementary education. Using concept maps applies well to teaching the concepts to children in preschool and elementary education. Using the concept maps in describing the results and content of the research brings new pedagogical extent to pedagogical research. Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, Kokkola 2012 *************************************************************************** KL Marja Hannula: “Dialogia etsimässä – pienryhmäkeskusteluja luokassa”. Väitöskirjan sähköiseen versioon/ Published in electronic form: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/39932 Hannula selvitti väitöstutkimuksessaan, mitä edellytyksiä oppimista tukevan dialogin syntymiseen koulussa tarvitaan. Hannula havaitsi, että keskustelun perustaitojen harjoittelu tukee dialogisen keskustelun syntymistä luokassa. Parhaimmillaan pienryhmissä syntyi dialoginen tila, jossa oppilaat tuottivat ideoita, haastoivat toisiaan ja etsivät yhteistä ymmärrystä ristiriitaisten näkökulmien ja tulkintojen herätessä, toteaa Hannula. Viiden kuukauden ajan alakoulun kolmasluokkalaiset harjoittelivat pienryhmissä keskustelun perustaitoja kuten toisten kuuntelemista, oman ajatuksen ilmaisemista ja perustelemista, toisten ajatusten kyseenalaistamista sekä asian pohtimista eri näkökulmista. Harjoittelussa hyödynnettiin Tutkivan puheen harjoitusohjelmaa, jossa oppilaat seuraavat opettajan mallia keskustelun perustaidoista keskustelemalla pienryhmissä erilaisista aiheista strukturoitujen kysymyksien avulla. Analyysit perustuivat nauhoitettuihin pienryhmäkeskusteluihin, joissa oppilaat keskustelivat annetuista teksteistä. Keskustelun aiheet oppilaiden omasta elämästä Oppituntien samanlaisena toistuva rakenne, opettajan malli ja etukäteen sovitut keskustelun perussäännöt loivat kaikkien osallistumisen mahdollistavan tukirakenteen. Oppilaat saivat tukea myös toisiltaan tarttumalla toistensa ajatuksiin ja haastamalla perustelemaan ja selittämään täsmällisemmin. Innostunutta väittelyä syntyi eniten moraalisia ja sosiaalisia ongelmia sisältävistä teksteistä, jotka liittyivät oppilaiden elämään tai ongelmanratkaisuun. Dialogia syntyi esimerkiksi silloin, kun oppilaat miettivät pitääkö aina puhua totta. He pohtivat myös, voiko kaverille sanoa, etteivät hänen värjätyt hiuksensa ole kivan näköiset. Tekstien ohella dialogia virittäviä resursseja olivat kysymykset ja tehtävät, jotka ohjasivat erilaisten näkökulmien ottamiseen. Kiireetön ja turvallinen dialoginen tila syntyi samojen pienryhmien toimiessa pitkäjänteisesti, jolloin hiljaisemmatkin oppilaat rohkaistuivat sanomaan mielipiteitään. Pienryhmien välillä havaittiin kuitenkin myös eroavuutta dialogisen keskustelun laajuudessa. Tutkimus rohkaisee keskustelutaitojen systemaattiseen harjoittamiseen keinona koulun oppimisympäristöjen dialogisuuden ja osallisuuden lisäämiseksi. Abstract The starting point of this study was to identify resources and means which can be used to foster educational dialogue in the classrooms. In the study discussions of 3rd grade students were analysed to address the following three research questions. First, what kind of talk skills did the children apply in the discussions? Second, what kind of dialogue did the different small groups display? Third, what kind of texts and tasks were most optimal in producing dialogue? The findings showed that the children applied the talk skills that were modeled by the teacher especially in the practice phase to share and challenge ideas, and to build shared understanding. There were differences between the groups in the way in which the children challenged the other participants’ viewpoints in dialogue. Dialogue was stimulated in particular by texts and tasks involving moral dilemmas. The findings indicate that the emergence of dialogue is dependent on dialogic space requiring the following three elements or resources: scaffolding for the discussion, affordances for the discussion, and time and space for joint problem solving. The findings can be applied in fostering educational dialogue in primary classrooms and in teacher training. The data were collected during a five month period of a talk skills programme taught by the class teacher as part of native language studies in a 3rd grade classroom. The programme utilized principles, texts, and tasks modified based on interventions presented in the literature. The programme focused on practicing and applying the following talk skills: listening, expressing thoughts, giving reasons and questioning each other’s ideas, and looking at ideas from different points of view before making a shared decision. The participants were 21 third graders who were divided into six heterogeneous groups with regard to gender. The children read texts and engaged in joint problem solving about the situation or dilemma described in the text. The discussions were audiotaped and a set of the data selected for the analyses were transcribed (30 episodes from five groups from seven meetings). The analyses were carried out using the socio-cultural discourse analysis. Keywords: dialogue, talk skills, exploratory talk, modeling Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 446 *************************************************************************** KM Carita Kiili:“Online reading as an individual and social practice (Internetlukeminen yksilöllisenä ja yhteisöllisenä toimintana)” Väitöskirjan sähköiseen versioon/ Published in electronic form: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/38394 Lehdistötiedote: Myös nettisukupolvi tarvitsee tukea internetlukemisessa. Tähän tulokseen tuli Carita Kiili, joka tutki, miten lukiolaiset lukevat internetissä käyttäessään sitä kirjoitelmansa tiedonlähteenä. Opiskelijoiden tiedonhaku voi olla tehotonta Heikot tiedonhakutaidot voivat olla yksi pullonkaula internetlukemisessa. Kiili havaitsi, että joillakin lukiolaisilla oli vaikeuksia löytää merkityksellistä informaatiota internetistä. – Tiedonhaun ongelmat näyttivät liittyvän hakukyselyiden muotoilemiseen, hakukoneiden toiminnan ymmärtämiseen, hakutulosten analysointiin sekä tiedonhaun suunnitteluun ja sen säätelyyn, Kiili kertoo. Ongelmat näyttivät kasautuvan tietyille opiskelijoille. Pahimmillaan lähes puolet opiskeluajasta kului tiedonhakuun, jolloin kirjoitettavasta aiheesta lukeminen jäi vähemmälle. – Myös kritiikitön suhtautuminen internetlähteisiin on huolestuttavaa. Lukiolaisten välillä oli huomattavia eroja siinä, miten he arvioivat internetlähteitä. Osa arvioi monipuolisesti niin lähteiden hyödyllisyyttä kuin luotettavuuttakin. Tutkittavien joukossa oli myös opiskelijoita, jotka eivät juuri arvioineet lukemaansa. Internetlukeminen vaatii harjoittelua ja ohjausta Usein ajatellaan, että nuoret hallitsevat internetin käytön. Useimmat ovatkin taitavia käyttämään internetiä sosiaaliseen verkostoitumiseen, viihdetarkoituksiin ja käytännön asioiden selvittelyyn. Erilaisten ilmiöiden tutkiminen internetissä vaatii kuitenkin korkeamman asteen ajattelutaitoja. – Oman tiedontarpeen käsitteellistäminen hakukyselyissä, kriittinen lukeminen ja useiden lähteiden hyödyntäminen ovat vaativia taitoja. Siksi niitä olisi hyvä opettaa kaikilla kouluasteilla. Parhaimmillaan yhdessä lukeminen edistää asioiden syvällistä ymmärtämistä Kun internetiä käytetään kirjoitelman lähteenä, vaarana on, että työskentely jää pinnalliseksi faktojen kopioimiseksi. Jotta leikkaa–liimaa-työskentelyltä vältyttäisiin, tulisi oppimistehtävien haastaa opiskelijoita ajattelemaan ja kehittelemään ajatuksiaan yhdessä opiskelijatovereidensa kanssa. Kiili havaitsi, että yhdessä lukeminen, jonka tavoitteena oli tarkastella kiistanalaista asiaa eri näkökulmista, tuki syvällistä sisältöjen tarkastelua. – Uuden tiedon luominen yhdessä on yksi elinehto tulevaisuuden työelämässä. Läheskään kaikki opiskelijat eivät kuitenkaan osanneet hyödyntää yhteisöllisen työskentelyn mahdollisuuksia. Ajatusten yhteinen kehittely luetun pohjalta ei näytä sujuvan kaikilta luonnostaan. Jo koulussa olisikin hyvä tarjota runsaasti kokemuksia yhdessä opiskelemisesta ja erilaisista tavoista tulkita tekstiä. Lisäksi tulisi opettaa työtapoja, jotka edistävät erilaisten näkökulmien huomioimista ja yhteistä ajatusten kehittelyä. Tutkimuksessa järjestettiin kaksi opetuskokeilua, jotka toteutettiin osana äidinkielen opetusta. ABSTRACT The aim of the study was to clarify how upper secondary school students locate and evaluate information and engage in content processing when they use the Internet as a source for writing an essay either in an individual or collaborative reading situation. Another aim was to illuminate how student pairs co-construct meaning and knowledge when they read on the Internet in order to explore a controversial issue. Further, the study clarified how the construction of an argument graph promotes students’ collaborative online reading. Two teaching experiments were arranged. In both experiments, the students were asked to write an essay on a given topic and search for source material for their essay on the Internet. In the first experiment, the students (n = 25) worked individually and in the second experiment the students (n = 76) worked in pairs. In the second experiment, the half of the students constructed an argument graph whereas half of the students took notes during online reading. Data consists of either think-aloud and interaction protocols, screen captures, and students’ essays. The quantitative-based qualitative approach was applied to analyze the data. The study found that some individual and collaborative readers had considerable difficulties in locating information. It was also found that the students more frequently evaluated the relevance of information than credibility of information in both individual and collaborative reading situation. Further, collaborative reading of online information, within an argumentative framework, seems to promote content processing that goes beyond simple gathering of facts. However, the differences in the way in which students interacted with one another were remarkable. When some students engaged in co-construction of meaning and knowledge, the other students had a stronger preference for working alone. Furthermore, the depth of content processing during online reading was related to the quality of students’ essays in both individual and collaborative reading situations. Finally, it was found that the construction of an argument graph may promote students’ collaborative online reading, in particular, their synthesizing processes. Teachers should not rely on presumption that all students, often called as digital natives, are skilled when it comes to the Internet. Teachers need to orchestrate literacy learning activities that challenge students to accomplish complex searches, critically evaluate different kinds of sources, and to use and synthesize information from multiple sources. In addition, educational activities should be designed so that they also necessitate joint and deep information processing. It is also important to notice that in classroom lessons that aim at coconstruction of meaning and knowledge students need adequate amount of time to accomplish their joint tasks. Idea generation and meaning negotiations take more time than tasks that require mere telling others what one has read. Jyväskylä Studies in Education, Psychology, and Social Research, 441 *************************************************************************** KM Erja Kautto-Knape:”Oppilasta lamaannuttava kouluvuorovaikutus. Aineistoperustainen teoria oppilaan näkökulmasta” Väitöskirjan sähköiseen versioon/ Published in electronic form: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/38122 Lehdistötiedote: Oppilaiden heikkoa koulusuoriutumista on tutkittu paljon. Mikäli oppilaan koulutyö ei suju toivotulla tavalla, syy nähdään usein oppilaassa. Erja Kautto-Knape selvitti koulun aikuisvuorovaikutustilanteissa virinneitä oppilaiden negatiivisia kokemuksia ja niiden merkitystä oppilaan koulusuoriutumiselle. Tutkimuksen mukaan oppilaan ongelmat voivat olla koulun aiheuttamia eli sosiaalisesti tuotettuja. Koulusuoriutuminen ja oppiminen ovat sosiaalisia tapahtumia, joissa virinneet oppilaan tunteet ovat monin eri tavoin yhteydessä sekä oppimismotivaatioon että koulusuoriutumiseen. Tunteet vaikuttavat yksilön kaikkeen toimintaan ja siten mm. oppimiseen. Erityisen haitallista oppimisen kannalta ovat oppimisvuorovaikutuksessa virinneet oppilaan negatiiviset tunteet. - Käytännössä aivot kuormittuvat stressistä, jonka aiheuttavat negatiivisiin tunteisiin yhteydessä olevat ja optimaalisen oppimisen kannalta epätarkoituksenmukaiset tekijät, kuten tarkkaavaisuus ja varuillaanolo, Kautto-Knape toteaa. Oppilas siis lamaantuu opettaja–oppilasvuorovaikutuksessa virinneiden negatiivisten kokemustensa vuoksi. Lamaantuminen saattaa ilmetä häpeämisenä, pelkäämisenä, ärsyyntymisenä tai näkyä väistymiskäyttäytymisenä. Oppilasta lamaannuttavia kokemuksia voidaan tuottaa koulun aikuisvuorovaikutustilanteissa häpäisemisellä, pelottelulla, alistamisella, eristämisellä, kiristämisellä tai sillä, että oppilas jätetään avutta tai yksin. Lamaantumisteorian perusteella Kautto-Knape on tuottanut oppimista ja koulusuoriutumista selittävän koulusuoriutumisen kielteisen kierteen mallin. Malli kuvaa, miten oppilaan sekä neuroperustaista että kognitiivista toimintaa voidaan heikentää sosiaalisesti. Oppimisen ja koulutyöhön kiinnittymisen ongelmat ovat koulun aiheuttamia, ja niiden seuraukset ilmenevät oppilaan käyttäytymisessä. - Näyttää siltä, että koulu järjestelmänä epäonnistuu sille asetetussa tehtävässä eikä edistä kaikkien oppilaiden tervettä kasvua, kehitystä ja optimaalista koulusuoriutumista. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää opettajankoulutuksessa, täydennyskoulutuksissa ja opetustyössä. Koulusuoriutumisen kielteisen kierteen perusteella voidaan lisätä ymmärrystä siitä, millaisia neurobiologisia ja kognitiivisia seurauksia on negatiivisilla vuorovaikutuskokemuksilla. - Optimaalisen oppimisen ja oppimisen ilon kannalta jokaisen opettajan ja kasvattajan on tärkeää tunnistaa, millaiset sosiaaliset vuorovaikutustapahtumat ovat oppilaalle haitallisia ja tuottavat koulusuoriutumisen ongelmia. Tutkimus perustuu vuosina 1999–2001 koottuun etnografiseen aineistoon, jota on täydennetty viiden tyttöoppilaan haastatteluilla vuosina 2004–2007. Tutkimukseen osallistuneista yksikään ei ollut erityisoppilas. ABSTRACT This qualitative research aims at discovering a substantive theory that explains students’ school achievement in order to shed new light on the perplexing phenomenon of underachievement. Although the school achievement of Finnish students is high according to PISA research the estimated proportion of underachieving students is about 10 - 20 % in each classroom. The substantive theory was formed to conceptualise the meaning - making processes and to explain students’ behaviour, basic social processes, in episodes of negative experiences taking place within school settings with adult interactions. The participants were five junior high school students (girls), three of whom were identified as underachievers and two as achievers. The data was gathered from interviews carried out from 2000 to 2007. The data also consisted of field notes (years 1999 - 2000), documents such as report cards, self-concept, self-esteem and health habits surveys (N=52) from the year 2000. The data was analysed according to grounded theory procedures at three coding levels: open, selective and theoretical. There were a total of 194 substantive codes, which were further grouped into 34 theoretical ones. These codes gave insight into the students’ meaningful behaviour in four subcategories of basic social processes: shaming, fearing, becoming angry and giving up. The core category is the illumination of the paralysing process, which explains the students’ level of school achievement. The cause-consequence model of this substantive theory indicates that the students are not underachievers, but they fail to perform well or to adapt to the school’s cultural system. The emotions that arise during a learning interaction are significant factors in the learning process. Students are paralysed due to the negative or hostile classroom climate, the humiliating behavior of teachers or other personnel, the feeling of rejection, facing improper academic challenges or unfair evaluating systems. The literature integration, derived from several different research domains, consists of studies based on the role of social interaction in human behaviour within learning contexts. Further, this theoretical formation provided the ground for the formal theory, a multidimensional dynamic model which, on a general level, explains the students’ school achievement as a negative spiral. The educational implications of the substantive and formal theories are discussed. Keywords: ethnography, grounded theory, classroom interaction, underachievement, school achievement, paralyzing school interaction, school achievement’s negative spiral Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 438 *************************************************************************** KL Annikki Mikkonen: “Matkailu-, ravitsemis- ja talousalan ammattikorkeakoulutuksen vaikuttavuus työelämän näkökulmasta”. Lehdistötiedote: Annikki Mikkonen tarkasteli ammattikorkeakoulun merkitystä matkailu-, ravitsemis- ja talousalalle, joka on ammattikorkeakoulutuksen myötä kehittynyt uudeksi korkea-asteen alaksi. Mikkonen tutki ammattikorkeakoulun kehittäjien, työelämään siirtyneiden restonomien ja työelämässä toimivien ammattikorkeakoulua tuntevien asiantuntijoiden käsityksiä ammattikorkeakoulutuksen vaikuttavuudesta. Työelämän näkökulmasta matkailu- ja ravitsemisalan ammattikorkeakoulututkintoa pidettiin hyvänä koulutuksena. Se oli lisäksi usein vastannut tutkimuksen kohteena olleiden restonomien ammatillisia päämääriä. Henkilökohtaisen pääoman merkitys työllistyvyydelle näytti olevan näillä aloilla suuri, eli persoonalliset ominaisuudet ja intressit olivat ratkaisevassa asemassa niin opintojen hyödyntämisessä kuin työllistymisessä ja urakehityksessäkin. Alan työllistyminen erinomaista Tutkimus osoitti, että matkailu- ja ravitsemisalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet ovat työllistyneet hyvin ja monipuolisesti sekä löytäneet uusia työllistymismahdollisuuksia eri toimialoilta. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa vuosina 2000- 2007 tutkinnon suorittaneista restonomeista suurin osa oli kokoaikaisessa työsuhteessa vuoden kuluttua valmistumisestaan. Suurin osa oli sijoittunut asiantuntija- tai johto- ja esimiestehtäviin, ja enemmistö koki, että heidän työnsä vastasi hankittua koulutusta. Heikointa vastaavuus oli alle 25-vuotiaiden ryhmässä. Restonomit pystyivät hyödyntämään suhteellisen hyvin ammattikorkeakoulussa opittua työssään. Harjoittelu nähtiin opinnoista tärkeimmäksi työelämäyhteyksien ja työllistymisen kannalta. Restonomien enemmistö koki teoriatietonsa riittäviksi, ja useimmat kokivat myös asiantuntijatehtävien edellyttämät perustietonsa ja -taitonsa hyviksi. Yrittäjyysvalmiudet koettiin muita valmiuksia heikommiksi. Restonomi-nimike kytkettiin edelleen useimmiten ruoka- ja ravitsemisalaan, vaikka se oli vahvistettu kaikkien alalta valmistuneiden tutkintonimikkeeksi jo vuonna 1998. Työelämäyhteistyö tärkeää Koulutusohjelmien ja opetussuunnitelmien kehittämistyö kiinnittyi alan kehitystarpeiden ennakointiin. Restonomikoulutuksen työelämäläheiset toimintamallit toimivat sekä opiskelijoiden että osin työelämän osaamisen kehittäjinä. Työelämälähtöisyys siirsi ohjausvastuuta työelämän organisaatioille, joskin työelämän organisaatioissa oli suurta hajontaa opiskelijoiden ohjauksessa. Ammattikorkeakoulun kehittämiä työkaluja (aikuiskoulutus, tutkimus- ja kehittämistoiminta) ja sitä kautta myös ammattikorkeakoulun työelämän kehittäjäroolia arvostettiin. Ammattikorkeakoulun ja työelämän edustajien yhteistyön vahvistaminen on tarpeen, jotta voidaan tukea alan ammatti-identiteettien ja -rakenteiden muutosta sekä varmistaa alan kehittyminen varteenotettavana elinkeinona. Koulutusohjelmissa korostettu ja kehitetty hospitality-alojen asiantuntijuuden laaja-alaisuus ei näytä välittyneen restonomi-nimikkeen kautta työelämään, vaan ravintola-alalta omaksuttu nimike on vähitellen kaventunut tai kaventumassa alkuperäiseen merkitykseen. Tämän tutkimuksen mukaan laaja-alaisuuden edut ovat sekä restonomien että toimialojen kannalta selvästi nähtävissä. Tätä laaja-alaisuutta ei ole kuitenkaan huomioitu esimerkiksi juuri päätetyssä matkailu-, ravitsemis- ja talousalan ammattikorkeakoulun aloituspaikkojen ja kokonaisten yksiköiden lopettamisessa vuodesta 2013 alkaen. Abstract This research inspects the importance of Universities of Applied Sciences (UAS) for tourism and hospitality management. The research task is to evaluate and interpret the impact of UAS on the perspective of the working life. The impact was interpreted through the visions and views of developers of the education in UAS, graduated restonomes and representatives of the working life. The research was a case study, where the case was tourism and hospitality management sector and data were from Jyväskylä UAS (JAMK/JUAS). Theme interviews (n = 14) from developers of UAS education and representatives of the working life and a questionnaire (n = 490) directed to restonomes graduated from Jyväskylä UAS between 2000 and 2007 comprised the data. Thematic analysis was used applied to the interview data, whereas the questionnaire data was first cross-tabled and then X2-test was used to look for significant differences. Based on the results, the developing work of disciplines and curriculums was linked to the anticipation of the development needs. The practical, close to working life, operation models of the restonome education functioned as skill developers in students and partially also in working life. The practicality transferred tutoring responsibility to working life organisations, albeit there was large variation in the student tutoring and guidance between organisations. The tools developed by the UAS (adult education, research and development actions) were valued and they relocated UAS rather as a developer than a researcher of the working life. The representatives of the working life held the tourism and hospitality management UAS examination as good education. Both the developers of education and the representatives of the working life considered that restonomes graduated from UAS were well employed and had found novel employment possibilities. Personal traits and motivation towards work were seen decisive for employment and career development. Unprejudiced positioning into the labour market supported the formation of expanding professional identity, however, some of the restonomes seem to still seek their professional identities in the turmoil of the industry. Tourism and hospitality management UAS examination met the professional expectations of most of the restonomes, slightly varying depending on the area of expertise. Some seemed to have applied for education corresponding to their current position. The restonomes were well employed one year after graduation and most of the employments (85%) were full-time positions. Food and restaurant sector employed 29%, tourism and experience production employed 19% and teaching employed 15% of the restonomes. In addition, about 10% of the restonomes positioned in consumer guidance or customer service tasks and 9% in facility management. 18% of the restonomes worked in positions that were new openings in the working life or did not appear to belong to the expertise areas of the industry. Most of the restonomes were positioned in expert position or in the management. Majority of the restronomes considered that their work corresponded to their education. This correspondence was weakest in the under 25-year-old group. In general, restonomes were able to apply their UAS studies directly to their work. Internship was identified as the most important part of the studies in relation to contacts to the working life and future employment. Majority of the restonomes (81%) considered that their theoretical skills were adequate and most also felt that their basic skills and knowledge required for expert positions. Entrepreneurship skills were considered less adequate than the other skills. The title ”restonome” was still strongly linked with restaurants and food. Based on the criteria used in this study, there is clear evidence that UAS has impact on tourism and hospitality management education, even though the working hierarchies in and between tourism, restaurant and services management are not unambiguous and straightforward. The core in all sectors is still on service expertise, production of service processes and service management both in strategic level and in practice. The collaboration between UAS and representatives of the working life needs to be strengthened in order to support the change in the professional identities and structures in the field, and to ensure the development of the field as a worthy industry. The wide-area expertise emphasized and developed in the hospitality field disciplines has not migrated from the restonome title to the working life. In contrast, the title or concept of restonome, inherited from the restaurant industry, has nearly narrowed back to its original meaning in restaurants. The development of this education – whether to narrow or widen the scope - is a question of both industrial as well as educational politics. This study reports that the benefits of the widearea approach can be clearly seen both in restonomes and their industries. Keywords: impact of restonome education, tourism and hospitality management in University of Applied Sciences, capabilities provided by University of Applied Sciences education, working life based orientation in University of Applied Sciences education Jyväskylän ammattikorkeakoulu, JAMK.fi. 130 *********************************************************************** KM Katja Jokinen "Opintie pienluokan kautta. Peruskoulun alkuopetuksen pienluokkatoiminnan arviointia" Väitöskirjan sähköiseen versioon/ Published in electronic form: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/37628 Lehdistötiedote: Erityisoppilaiden määrä on Tilastokeskuksen mukaan kaksinkertaistunut perusopetuksessa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Erityisopetuksessa sai opetusta vuonna 2010 runsaat 46 710 oppilasta eli 8,5 prosenttia perusopetuksen oppilaista. Katja Jokinen arvioi pienluokkatoimintaa varhaisen tuen tarjoajana ja vaihtoehtona yleisopetuksen alkuopetukselle. Alkuopetuksen pienluokka on erityisluokka, jossa oppilas saa tehostettua ja erityistä tukea. Hän selvitti, millainen vaihtoehto pienluokka on yleisopetuksen ensimmäiselle luokalle. Samalla Jokinen selvitti minkälaisia kokemuksia erityisluokan opettajilla ja luokanopettajilla on pienluokan oppilaista, heidän sopeutumisestaan ja menestymisestään yleisopetuksessa. Yhtenä tavoitteena oli myös selvittää, millaisia kokemuksia entisillä pienluokan oppilailla on pienluokka-ajasta ja miten rehtorit sekä opetustoimi ovat kokeneet pienluokkatoiminnan. Siirtymävaiheen tuki tärkeä Jokinen havaitsi, että pienluokkiin tulee hyvin monenlaisia oppilaita. – Suurella osalla lapsista on oppimisvaikeuksia, tarkkaavaisuus- tai käyttäytymishäiriöitä. Vaasassa pienluokille tulee myös koululykkäyslapsia ja enenevässä määrin maahanmuuttajalapsia, Jokinen kertoo. Lisäksi tutkimuksessa ilmeni että, pienluokasta yleisopetukseen sopeutuminen ja siirtyminen on jokaisella oppilaalla yksilöllistä, mutta ei aina ongelmatonta. Entisillä pienluokan oppilailla oli kokemuksia leimautumisesta ja kiusatuksi joutumisesta. Saatu tuki oppimiseen liittyvissä asioissa oli kuitenkin koettu riittäväksi. Jotta siirtyminen aikanaan helpottuisi, olisi integraatiotunteja oltava riittävästi tulevassa yleisopetuksen luokassa. Myös samanaikaisopetusta tulisi kehittää opettajien ja luokkien kesken sekä lisätä tiedonvaihtoa huoltajien ja koulun välillä. Moniammatillinen yhteistyö koettiin tärkeäksi eri ammattialojen ihmisten kesken, ja sen todettiin auttavan opettajia jaksamaan työssään. Oppilasta tulisi myös tukea jatkuvasti yleisopetukseen siirryttäessä, etenkin nivelvaiheissa. – Pienluokkatoiminta ei ole pelkästään oppilaan opettamista ja tie¬don jakamista vaan myös ilmapiirin muokkaamista, yksilöllisyyden huomioonotta¬mista ja moniammatillista yhteistyötä vanhempien ja muiden tahojen kanssa. Tarvitaan myös yleisopetukseen panostamista eli ryhmäkokojen pienentämistä, integraation ke¬hittämistä sekä samanaikaisopetuksen ja pätevien koulunkäyntiavustajien lisäämistä. Pitkällä tähtäimellä pienluokkatoi¬minta on oppilaan syrjäytymisen estämistä. Pienluokka on kuitenkin erityisluokka, joka erottelee oppilaita, ja johon saattaa liittyä leimautumista ja kiusaamista, selittää Jokinen. Tavoitteena opiskelu lähikoulussa Pienluokkajärjestelmä vaatii paljon resursseja, joten mahdollisia vaihtoehtoja on tarpeen miettiä tulevaisuudessa. Tutkimukseen osallistuneiden rehtorien ja opetustoimen johdon suunnitelmat pienluokkien tulevaisuudesta ovat vielä avoimia. Perusopetuksen lakimuutos saattaa vähentää pienluokkien määrää, jolloin inkluusio toteutuisi paremmin. – Jos tavoitteena on kaikkien oppilaiden opiskelu lähikoulussa ja yleisopetuksessa, voidaan pienemmillä yleisopetuksen opetusryhmillä ja joustavilla opetusjärjestelyillä tukea oppilaan kasvua ja oppimista, Jokinen pohtii. Jokisen tutkimuksen aineisto koostui erityisluokanopettajien ja rehtorien sekä opetustoimen johdon haastatteluista, luokanopettajien kirjoitelmista ja entisten pienluokalla olleiden oppilaiden kyselyistä. Abstract This research is a case study. The subject of the study was the small groups which are run in Vaasa, and which have been resourced over several years by establishing small groups in almost every primary school. A small group is a special class where special support is offered. An individual plan is drawn up for every student concerning the arrangement of his or her studies (HOJKS = IEP). Small-group activity demands a lot. It is not only teaching and educating the student and distributing knowledge, but also requires taking individuality into consideration and multi-professional co-operation with parents and various quarters. In the long run, small-group instruction works for preventing can be a student's displacement. One purpose of the study was to find out what kind of alternative a small class offers to the first form in general instruction when a child is starting school. At the same time it was examined what kinds of experiences teachers had of small-group students, multi-professional co-operation and students' integration and success in general education. There was also an intention to bring out experiences of former small-group students of studying in a small group. Another aim of the study was to evaluate small-group activity as a provider of early support and as an alternative to elementary instruction in general education. One objective was also to study how small groups had succeeded in their task, in other words, what kinds of experiences teachers and students had of being transferred from a small group and of the time of studying in a small group. It was also studied in the research how head teachers and leading school administrators had found the implementation of small-group activity and the neighbourhood school system. The research material consisted of theme interviews with three special class teachers, four class teachers' essays, questionnaires to fifteen former small-group students, and theme interviews with two leading administrators in education. Qualitative methods were used in analyzing the material. The results of the study showed that very many different kinds of students were taken to small groups. Many of the children had learning difficulties, attention or behaviour disorders. The small groups in Vaasa also received children with postponed school entrance, and, to an ever-increasing degree, immigrant children. If children who need support received the help they need in pre-primary education, most of them could start their school straight in an elementary education class in general education. The significance of neighbourhood schools was also emphasized in the results. During the study students were transferred to special needs education on grounds of a school psychologist's statement, but with the new law on comprehensive education, a decision on special support has to be made for the student. According to the findings, integration and transition from a small group to general instruction were individual in each student's case, but not without problems. So that the transition would be easier when the time comes, a sufficient number of integration lessons should be given in the student's future class of general instruction. Simultaneous teaching should also be developed between the teachers and classes, and the exchange of information between the parents and school should be increased. Multi-professional co-operation between individuals from various fields was found important and it was noticed to help teachers carry on in their work. A student should also receive constant support when transferred to general instruction, especially at the joints of education. The amendment to the law on comprehensive education will change the operation of small groups in the future, and their necessity and their ways of action will have to be re-planned. If the aim is to make all students study in neighbourhood schools and in general instruction classrooms, the development and learning of a student can be supported with flexible teaching arrangements. Keywords: small-group instruction, special needs instruction, inclusion, integration, multiprofessional co-operation *************************************************************************** KM Päivi Hökkä:“Teacher educators amid conflicting demands: tensions between individual and organizational development” (Opettajankouluttajat ristiriitaisten vaateiden keskellä: yksilön ja organisaation välisiä jännitteitä) Väitöskirjan sähköiseen versioon/ Published in electronic form: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/37532 Lehdistötiedote: Suomi paistattelee Pisa-tulostensa ansiosta kansainvälisessä valokeilassa kasvatuksen ja koulutuksen ihmemaana. Oman osansa tästä kunniasta on saanut suomalainen akateeminen opettajankoulutus, joka on saanut kansainvälistä mainetta laadukkaana ja hyviä oppimistuloksia tuottavana instituutiona. Onko siis syytä tutkia opettajankoulutusta, kun kaikki on niin hyvin? Päivi Hökkä tarkastelee väitöskirjassaan niitä syitä, jotka estävät opettajankouluttajien ammatillista kehittymistä, sekä opettajankoulutuksen kehittämistä ja vakiintuneiden koulutuskäytänteiden muuttamista. Tutkimuksen taustalla on huoli opettajankoulutuksen laadusta sekä siitä, kuinka opettajankoulutus pystyy vastaamaan monimutkaistuvan yhteiskunnan vaatimuksiin. Monet tutkimukset nimittäin osoittavat, että opettajankoulutusta on vaikea muuttaa ja että muutokset ovat hitaita ja vaikutuksiltaan heikkoja. Kilpailun kulttuuri estää yhteistyötä ja kehitystä Keskeisenä opettajankoulutuksen kehittämisen haasteena ilmeni työyhteisössä vallitseva sisäinen kilpailu resursseista. Vallitseva puhetapa kuvattaessa opettajankoulutusta oli kilpailudiskurssi, jonka mukaan eri oppiaineet ja niiden opettajat käyvät jatkuvaa resurssikamppailua. Tämän kamppailun tavoitteena on oman oppiaineen ja oman työn edellytysten turvaaminen. Puhetapa määritteli opettajankouluttajat keskinäisiksi kilpailijoiksi ja oman oppiaineensa lobbaajiksi. Kilpailun kulttuuri loi monia esteitä opettajankouluttajien keskinäiselle yhteistyölle sekä yhteisön ja organisaation kehittymiselle. Tutkimus paljasti myös sen, että opettajankouluttajien oman ammatillisen kehittymisen ja opettajankoulutuksen kehittymisen välillä vallitsi ristiriita. Opettajankouluttajat kuvasivat, että heidän ammatillinen kasvunsa oli läheisesti sidoksissa oman työn suunnitteluun ja toteuttamiseen ja että siihen heillä oli lähes rajattomat mahdollisuudet. Sen sijaan oman organisaation ja sen toiminnan kehittyminen nähtiin vaikeana ja hitaana. Lisäksi tuli ilmi, että opettajankouluttajien vahva yksiöllinen mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä tuki heidän ammatillista oppimistaan, mutta esti samalla yhteisön ja organisaation kehittymistä. Ammatillista identiteettiä vaikea uudistaa Opettajankouluttajien työn vaativuus on lisääntynyt viimeaikaisten yliopistosektoria koskevien tehokkuusvaatimusten sekä yhteiskunnallisten muutosten myötä. Näiden lisäksi opettajankouluttajien ammattiin liittyvä elinikäisen kehittymisen vaatimus haastaa opettajankouluttajat jatkuvaan ammatillisen identiteetin muutokseen. Hökkä osoitti, että opettajankouluttajien ammatillinen identiteetti kiinnittyy vahvasti opettajuuteen ja omaan opetettavaan oppiaineeseen. Opettajankouluttajat kuvasivat ammatillisen identiteettinsä uudistamisen vaikeaksi, koska työyhteisö ja organisaatio eivät antaneet tilaa ja tukea ammatillisen identiteetin uudistamiselle. Lisäksi opettajankouluttajat kuvasivat, että oman osaamisen ja asiantuntijuuden esiintuominen työyhteisössä oli vaikeaa. - Opettajankouluttajat ovat avainhenkilöitä opettajankoulutuksen kehittämisessä. Sisäistä kilpailua ylläpitävä yksin tekemisen kulttuuri opettajankoulutuksessa on romutettava ja vahvistettava niitä rakenteita, joilla voidaan tukea opettajankoulutuksen yhteisöllistä toteuttamista. Tulevaisuuden haasteista selviytymiseen tarvitaan yhteistyötä, uusia avauksia, luovuutta ja oppimista sekä niitä tukevia rakenteita ja toimia, Hökkä kertoo ja jatkaa: - Opettajankouluttajien keskinäisessä yhteistyössä piilee valtava käyttämätön potentiaali, jonka avulla on mahdollista lähteä uudistamaan opettajankoulutuksen käytänteitä ja toteutusta. Tutkimusaineisto koostui opettajankouluttajahaastatteluista ja tutkijanpäiväkirjasta, jota hän kirjoitti vuosina 2002−2006 työskennellessään kyseisessä opettajankoulutuslaitoksessa. Abstract This study investigates challenges in developing teacher education, focusing on the relationship between teacher educators’ professional development and organizational change. Its purpose is to achieve a deeper understanding of why – apparently all over the world – changes in teacher education occur slowly and are difficult to implement. Its aim was to gain a better understanding of the possibilities and obstacles pertaining to teacher educators’ professional development, and how these are related to organizational development and change. These issues were investigated in terms of teacher educators’ professional identity negotiation, professional agency, and the possibilities and obstacles connected with participation in shared practices and meaning construction, within a teacher education department. The study addressed three main research questions: (1) Considering the teacher education department as a context for professional development, what kinds of resources does the department offer teacher educators, and what obstacles does it create? (2) How can teacher educators exercise agency within their working contexts, and how is this related to their professional identity negotiations? (3) What kinds of community-based and organizational development exist within a teacher education department? The data consisted of in-depth, open-ended interviews with eight teacher educators, and a research diary kept by the researcher while she was working as a departmental coordinator within the teacher education department under study. The data were analysed using qualitative content analysis, thematic analysis, and discursive analysis. The findings suggest that four main themes can be named as representing challenges in developing teacher education: (1) obstacles in renegotiating professional identity, (2) a lack of boundary-crossing within the department, (3) internal competition between subject-matter groups, and (4) a discrepancy between individual agency and organizational development. As a conclusion the study argues that the challenge lies in understanding and enhancing the processes of teacher educators’ collective agency in (i) the renegotiation of their professional identities, and (ii) developing their working practices, education, and organization. The study introduces practical implications based on the findings, and offers suggestions for future research. Keywords: agency, discursive approach, organizational development, professional development, professional identity, sociocultural theory, teacher education, teacher educator Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 433 ************************************************************************** YTL Minna Saarinen:"Sosiaalisen elämän kehykset. Kampus-ohjelman opiskelijoiden sosiaalinen asema tuetussa aikuisopiskelussa ja vapaa-ajalla" Väitöskirjan sähköiseen versioon/ Published in electronic form: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/37329 Lehdistötiedote: Minna Saarinen tarkasteli neljän kehitysvammaiseksi diagnosoidun nuoren sosiaalista asemaa tuetussa aikuisopiskelussa yliopistossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa sekä heidän vapaaajan elämäänsä Kampus-ohjelman aikana. Kampus-ohjelma oli Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksen ja Kuhankosken erityisammattikoulun yhteistyöhanke. - Kampus-opiskelijoiden sosiaalinen asema kouluyhteisössä vaihtelee hyväksyvästä suhtautumisesta autettuun, näkymättömään ja syrjittyyn asemaan, huomasi Saarinen. Suhteet vammattomiin koulutovereihin ovat niukkoja. Osallistumisella ja liittymisellä yhteisöihin on merkitystä sille, missä on kehitysvammaisiksi diagnosoitujen opiskelijoiden paikka. Yhteisöön hyväksyminen tai sieltä poissulkeminen ovat vammaisia ihmisiä koskevia ihmisoikeuskysymyksiä. Kampus-opiskelijoiden sosiaalinen asema kouluyhteisössä muodostui neljästä prosessinomaisesti etenevästä tyypistä, jotka näkyivät liki kaikkien Kampus-opiskelijoiden kohdalla. Kehitysvammaisiksi diagnosoitujen opiskelijoiden sosiaalinen elämä oli hyvin rajoittunutta. Suhteita ikätovereihin oli niukasti eikä ystävyyssuhteita samanikäisten vammattomien ihmisten kanssa juuri esiintynyt. Vain yksi Kampus-opiskelija oli onnistunut solmimaan vapaa-aikanaan ystävyyssuhteen yhden vammattoman ikätoverinsa kanssa. Kampus-opiskelijat hyväksytään ja hylätään Kampus-opiskelijoiden sosiaalinen asema tuetussa aikuisopiskelussa näkyi neljän eri tyypin kautta. Tyyppejä olivat tavallinen oppilas, autettu oppilas, näkymätön oppilas sekä erilainen ja erityinen oppilas. Positiivisia sosiaalisia asemia edustivat tavallinen oppilas ja autettu oppilas -tyypit. Sitä vastoin negatiivista sosiaalista asemaa edustivat tyypit näkymätön oppilas ja erilainen ja erityinen oppilas. Positiivinen sosiaalinen asema rakentui myönteisestä ryhmään liittymisestä, jäsenyydestä, osallisuudesta ja myönteisestä vuorovaikutuksesta Kampus-opiskelijan kanssa. Negatiiviseen sosiaaliseen asemaan liittyi kielteistä käytöstä Kampus-opiskelijaa kohtaan, mikä näkyi leimaamisena, ulossulkemisena ja vallankäyttönä. Luokkatoverit ja opettajat hyväksyvät tiettyjä rajoituksia kehitysvammaisiksi diagnosoiduilla opiskelijoilla, mutta hylkivät toisia rajoituksia ja esteitä, joita Kampus-opiskelijoilla oli. Ujous, haastava käytös ja väkivaltaisuus olivat esteitä, joita yhteisöt hylkivät kaikkein eniten. Perhe ja viranomaiset tärkeitä sosiaalisissa verkostoissa Kampus-opiskelijoiden sosiaalinen elämä ja sosiaaliset verkostot perustuivat heitä itseään vanhempien henkilöiden varaan. Vammattomia ikätovereita ja koulutovereita puuttui heidän verkostoistaan. Perhesuhteet, sukulaisuussuhteet ja suhteet viranomaisiin näkyivät verkostokartoissa. Sosiaalisia suhteita leimasi hoitosuhteisuus. Opintojen edettyä nimimaininnat muuttuivat ja myös vanhat suhteet aiempiin koulukavereihin hävisivät. Ystävyys- ja kaverikäsitteitä Kampus-opiskelijat käyttivät vammattomia ihmisiä kevyemmin. Viranomaisverkostoista oli tullut Kampus-opiskelijoiden ystäviä. Perhesuhteet olivat kaikilla hyvin tiiviitä. Joillakin Kampus-opiskelijoilla oli kohtuullisen rikas verkosto ja joillain hyvin harva verkosto, joka lisäsi yksinäisyyskokemuksia. Verkostot olivat heterogeenisia. Kampusopiskelijoilla oli taitoa määritellä nimiä karttoihin. Sosiaaliset suhteet auttoivat Kampusopiskelijoita omien tavoitteiden saavuttamisessa. Osa Kampus-opiskelijoista rakensi verkostoaan aktiivisesti. Vain yhden Kampus-opiskelija oli saanut vammattoman ystävän, jonka kanssa hän viihtyi vapaa-ajan ympäristöissä. Näitä nuoria yhdisti yhteinen vapaaajanharrastus. Ystävyyttä voisi kuvata ylirajaiseksi ystävyyssuhteeksi. Tutkimusaineisto koostui havainnointipäiväkirjoista, keskusteluista ja haastatteluista, ainekirjoituksista, sosiogrammeista, verkostokartoista, tulevaisuuden suunnitelmista ja Kampus-opiskelijoita koskevista asiakirjoista ja heidän opetustaan koskevista materiaaleista. Tutkimuksen aineisto koostui neljästä kehitysvammaiseksi diagnosoidusta opiskelijasta. ABSTRACT Framework of social life. The social life of Campus-program students in their supported adult learning and leisure. This study analyzes the social status of Campus students who encounter different learning challenges in their supported adult learning and leisure from the point of view of special education. The study is based on the Finnish Campus program, in which the Canadian "OnCampus Program” was used as a model. The study included four adult students for whom an individual curriculum in normal school environment was developed: university, social service college, and vocational school. This is a follow-up research, in which campus students were monitored 15 years after the start of the campus studies. The theoretical background of the study has different ingredients and is based on both special education and the sociological perspective. Thus, the research is somewhere between the special education in sociology and social disability research. The study is based on the school ethnographic research approach and ethnomethodology, utilizing data-oriented emphasis on research. The main research methods consisted of participant observation, informal conversations and interviews, material entries, sociograms, network maps, future plans, some parts of the personal study plan forms, documents relating to Campus students, timetables, curricula and other material relating to teaching. The material was analyzed with qualitative analyses making use of different themes and typology. The social life in the supported learning of the four adult students facing different learning difficulties was divided into four types: ordinary student type, helped student type, invisible student type and different and special student type. With the exception of the different and special student type which was found only in two of the surveyed students, all the other types could be seen in all the four students. Campus students' social lives and social networks were largely based on contacts with persons older than them. Peers and schoolmates without disabilities were missing from their social networks. By contrast, relationships with families and relatives, as well as relations with the authorities were seen as strong. Social relations were mainly marked by their care giving relations. As their studies progressed, some new names became part of their social network, but they were variable and quickly changing. Friends’ names who came from segregated environments were easily left aside as the studies progressed and were later substituted with some new names, but some of the Campus students were left without any new friends at all. The Campus students used less and more carefully concepts relating to friendship than people without disabilities. A friend without disabilities, who was present in leisure activities, appeared only in one Campus student’s network map. Keywords: ethnomethodology, ethnography, social relationships, friendships, social capital, stigma, otherness, marginalization, social exclusion, medicalisation, support model, inclusion, functional assessment and ecological analysis Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 432
