Suunnistus ja kartat poliisin operatiivisissa tehtävissä Nuorempien konstaapelien suunnistustaidot poliisin operatiivisissa tehtävissä Severi Merjavuo 5/2023 TIIVISTELMÄ Severi Merjavuo: Suunnistus ja kartat poliisin operatiivisissa tehtävissä Opinnäytetyön muoto: Tutkimuksellinen Julkisuusaste: Julkinen Ohjaaja: Olavi Kujanpää ja Sanna Virtanen Tutkinto: Poliisi (AMK) Suomen poliisin toimialueena on koko Suomen alue. Tämän vuoksi poliisin työssä on tärkeää osata käyttää karttoja. Karttojen avulla poliisi suunnistaa tehtäväpaikoille ja niitä hyödynnetään tehtävillä muillakin tavoilla. Poliisi ei aina liiku ja työskentele tutussa ympäristössä, mutta karttojen avulla ympäristöstä voi löytyä tehtävän kannalta hyödyllistä tietoa. Tämä vaatii kartan käyttäjältä suunnistus- ja kartanlukutaitoa. Moni poliisiopiskelija suorittaa työharjoittelun heille entuudestaan tuntemattomassa kaupungissa. Uudessa ympäristössä suunnistustaitojen merkitys korostuu. Tämän opinnäytetyön tarkoitus on selvittää, onko nuoremmilla konstaapeleilla riittävä taito karttojen hyödyntämiseen ja koetaanko kartat hyödyllisiksi poliisin työssä. Opinnäytetyö toteutettiin tekemällä määrällinen tutkimus työharjoittelusta koululle palanneille poliisiopiskelijoille. Opiskelijat vastasivat kyselylomakkeeseen ja vastausten tuloksia analysoimalla yleistetään tietoa muihin poliisiopiskelijoihin. Tutkimustulosten mukaan poliisiopiskelijat kokivat omat kartanlukutaitonsa pääsääntöisesti hyviksi. Useimmat olivat käyttäneet karttoja aiemmissa töissään tai harrastuksissaan ja kartat koettiin erittäin hyödylliseksi poliisin työssä. Satelliittipaikannuksen puuttumisen ei koettu vaikuttavan merkittävästi suunnistustaitoihin. Koulutusta haluttiin kehittää, vaikka taidot koettiin hyviksi. Sivumäärä: 29 Tarkastuskuukausi ja vuosi: 5/2023 Avainsanat: Suunnistus, Suunnistustaito, Kartta, Kartat, Paikannus, Osaaminen SISÄLLYS 1 JOHDANTO ..................................................................................................................................1 2 TIETOPOHJA ...............................................................................................................................2 2.1 Suunnistus ja kartanluku .........................................................................................................2 2.2 Suomen kartat .........................................................................................................................3 2.3 Satelliittipaikannus ..................................................................................................................4 2.3.1 GPS, GLONASS, Galileo ja BeiDou ..................................................................................5 2.3.2 GPS-navigoinnin vaikutus suunnistukseen ........................................................................5 2.3.3 Satelliittipaikannuksen häirintä...........................................................................................6 2.4 Poliisi karttojen käyttäjänä .......................................................................................................6 3 TOTEUTUS ..................................................................................................................................7 3.1 Tutkimuksen suunnittelu ..........................................................................................................8 3.2 Tiedonhaku .............................................................................................................................9 3.3 Kvantitatiivinen tutkimus ........................................................................................................10 3.4 Tutkimuksen toteutus ............................................................................................................11 3.4.1 Aineiston keräys kyselylomakkeella .................................................................................12 3.4.2 Aineiston analyysi ............................................................................................................12 3.5 Tutkimuksen eettisyys ...........................................................................................................13 4 TULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET..........................................................................................14 4.1 Karttojen käyttö aiemmissa harrastuksissa ja töissä ..............................................................14 4.2 Kokemus omista suunnistustaidoista.....................................................................................15 4.3 Paikallistuntemus ..................................................................................................................16 4.4 Karttojen hyödyllisyys ja laatu ...............................................................................................18 4.5 Koulutuksen kehitys ..............................................................................................................19 5 POHDINTA .................................................................................................................................20 5.1 Kysymykset ja vastaukset .....................................................................................................20 5.2 Validiteetti ja reliabiliteetti ......................................................................................................22 5.3 Jatkotutkimus aiheesta ..........................................................................................................22 LÄHTEET ......................................................................................................................................24 LIITE ..............................................................................................................................................26 1 JOHDANTO Nykyaikainen GPS-paikannus mahdollistaa nopean reitityksen älypuhelimella mihin vain osoitteeseen ympäri Suomea. Käännös käännökseltä ohjaava navigaatio auttaa ajoneuvojen kuljettajia löytämään perille kohteeseensa vaivattomasti. Navigaatiosovellusten yleistymisen myötä suunnistustaidoille ei ole enää arkielämässä merkittävää tarvetta. Karttoja voidaan kuitenkin käyttää monella tavalla eri ammateissa. Poliisi hyödyntää työssään karttoja ja paikannuslaitteistoja. Karttojen avulla poliisi löytää tehtäväpaikoille ja ne antavat tärkeää tietoa ympäristöstä. Karttojen avulla voidaan suunnitella toimintaa ja yhteistyö poliisien välillä on tehokkaampaa. Suunnistustaitojen merkitys vähenee silloin, kun poliisin tehtäväpaikat ovat tuttuja ja kaikki tehtävällä olevat poliisipartiot tuntevat alueen hyvin. Paikkakunnalla pitkään töitä tehneet poliisit tuntevat kaupunkinsa kuin omat taskunsa. Monella poliisiyksiköllä on kuitenkin laaja alue valvottavanaan, joten jokaista tehtäväpaikkaa on miltei mahdotonta tuntea täysin. Poliisit saattavat myös aloittaa työskentelynsä heille tuntemattomasta kaupungista tai vaihtaa toiseen kaupunkiin kesken työuransa. Olin työharjoittelussa itselleni uudessa kaupungissa, Helsingissä. Harjoittelun alkupuoliskolla löysin tehtäville pelkästään kartan ja kokeneempien kollegoiden avulla. Kartan avulla opin katujen nimiä ja ajoreittejä ympäri Helsinkiä. Yhdistin mielessäni maamerkkejä kartalle ja näin opin kulkemaan Helsingissä työharjoitteluni aikana kohtalaisen hyvin. Olin aiemmin käyttänyt karttoja Puolustusvoimien palveluksessa, joten se tuntui luonnolliselta tavalta oppia tunnistamaan paikkoja. Nämä kokemukset karttojen hyödyllisyydestä sai minut kiinnostumaan, että kokevatko muutkin poliisit kartat hyödylliseksi töissään ja osaavatko he mielestään suunnistaa riittävän hyvin, jotta tehtäville löytäminen olisi sujuvaa. Tässä opinnäytetyössä teen määrällisen tutkimuksen nuorempien konstaapelien suunnistustaidoista, jotta voin saada yleistettävissä olevaa tietoa opiskelijoiden taidoista ja kokemuksista. Toteutin kyselytutkimuksen huhtikuussa 2023 käyttämällä Webropol-kyselyä ja jaoin kyselylomakkeen Poliisiammattikorkeakoulun kurssille 20211. Tulokset esitetään helposti ymmärrettävinä pylväsdiagrammeina ja prosenttilukuina. 1 2 TIETOPOHJA Paikasta toiseen liikkumisen taito on olennainen osa ihmisen elämää. Jo nuorena ihmisen täytyy ymmärtää ympäristöään, jotta löytää tiensä kouluun ja sieltä kotiin. Tutun reitin kulkeminen muistista on helppoa ja vaivatonta reititystä suurimmalle osalle ihmisistä. Kuitenkin tutunkin reitin kulkeakseen täytyy ymmärtää ja muistaa ympäristöstään maamerkkejä. Näin vältetään eksymistä. Eksyminen tarkoittaa tilannetta, jossa ihminen ei tunne ympäristöään eikä tiedä mihin suuntaan tulisi kulkea päästäkseen tuttuun sijaintiin. Tätä reittien valintaa ja ympäristön ymmärtämisen taitoa opetellaan kouluissa ja siihen on valmistettu erilaisia apuvälineitä. Käyn läpi tietopohjassa näitä taitoja sekä apuvälineitä. Tietopohjan perusteella on tarkoitus selittää tutkimuksen aihe riittävän läpikotaisin, jotta tutkimuksen tulokset saavat ilmiöitä selittävän pohjan. 2.1 Suunnistus ja kartanluku Suunnistaminen on liikuntalaji, jossa yhdistyvät fyysinen kestävyys ja luonnossa liikkumisen taito. Laajemmin käsitettynä suunnistaminen on kartan avulla paikasta toiseen siirtymistä. Suunnistamme, kun liikumme autolla kaupungista toiseen. Kun yritämme löytää reittiä uuteen osoitteeseen, suunnistamme. Hyödynnämme karttaa reittiä valittaessa. (Lakanen & Toivio 2004, 32.) Ajoneuvolla suunnistamisesta käytämme useasti sanaa navigointi. Jokainen ihminen osaa suunnistaa. Idea suunnistamisessa on pohjimmiltaan sama kaupungissa, maantiellä ja metsässä. Suunnistusolosuhteet ovat erilaiset riippuen siitä, missä ollaan. Ihmiset tarvitsevat suunnistustaitoa. (Karvanen 2001, 4.) Suunnistusvirheet johtuvat inhimillisistä erheistä, jotka ovat aloittelijalle luonnollisia. Suunnistustaidon kehittyessä myös virheiden määrä vähenee. (Lakanen & Toivio 2004, 34.) Onnistuneesti suunnistaakseen täytyy ensin ymmärtää missä on ja mihin suuntaan katsoo. Tämän jälkeen pitää suunnitella reitti kohteeseen pääsemiseksi. Viimeisenä suunniteltu reitti kuljetaan kohteeseen. Näissä kolmessa vaiheessa ihmisten täytyy muistaa ympäröivä alue tai käyttää suunnistuksen apuna karttaa. (Toru Ishikawa ym. 2008.) Osatakseen lukea karttaa on ymmärrettävä karttamerkit. Kartanluvulla tarkoitetaan kykyä muodostaa kartan perusteella mielikuva ympäröivästä maastosta. Ympäröivän alueen muodostamaa karttaa vastaavaa mielikuvaa kutsutaan maastokuvaksi. Maastokuvaa tarvitaan tilanteissa, kun ei tiedetä omaa tarkkaa sijaintia vaan joudutaan paikantamaan oma sijainti maaston avulla. Suunnistus on jatkuvaa karttakuva-maasto vertailua. (Nikulainen ym. 1995, 3–9.) 2 Karttakuvan perusteella suunnistaja tekee reittivalinnan. Maastossa on enemmän kohteita näkyvillä kuin kartalla, mutta niiden puuttuminen ei saisi aiheuttaa ongelmia. Oleelliset kohteet pitäisi pyrkiä tunnistamaan kartasta ja maastosta. (Nikulainen ym. 1995, 3–9.) Vauhdin kasvaessa ympäristön havainnointi ja kartanluku muuttuvat haasteellisiksi ja virheen riski kasvaa (Suunnistusliitto 2015, perustaidot). Maaston ja kartan välisen yhteyden tulkinta ja maaston havainnointi vaatii jatkuvaa keskittymistä. Vauhdikkaan ja sujuvan suunnistuksen mahdollistaa kartalta olennaisen tiedon valitseminen ja kohteiden havainnointi mahdollisimman kaukaa maastosta. Suurin osa suunnistusvirheistä johtuu havainnoinnin puutteesta. Mikäli keskittyminen herpaantuu, havainnointi heikkenee. Myös perustaitojen puute aiheuttaa virheitä suunnistuksessa. (Suunnistusliitto 2015, toiminnan ohjaus.) Suunnistuksessa tunteiden, stressin, ajattelun ja keskittymistilan tunnistaminen ovat edellytys sille, että niitä kyetään hallitsemaan suorituksen aikana. Suunnistajan luottaessa kykyihinsä hän uskaltaa tehdä suorituksen, johon hänen kykynsä riittävät. Jos perustaidot eivät riitä kartan hahmottamiseen maksimivauhdissa vauhtia on hidastettava. (Suunnistusliitto 2015, suorituksen hallinta.) 2.2 Suomen kartat Suomen peruskartasto koostuu peruskartasta 1:10 000/1:20 000 ja topografisesta kartasta 1:20 000. Peruskartta suunniteltiin mahdollisimman monelle eri käyttäjäryhmälle, jossa onnistuttiin vuosien aikana saadun palautteen perusteella. Kartan lukeminen perustuu sovittujen karttamerkkien käyttöön. (Niemelä 1984, viitattu teoksessa Uusitalo 2019, 10.) Suomen peruskartta valmistettiin 1947–1975 Maanmittauslaitoksen ja Topografikunnan yhteistyössä. Maanmittauslaitoksen alueyksiköt ovat vastuussa kartaston ajantasaisuudesta. Peruskartta tunnetaan nykyjään myös maastokarttana. (Niemelä 2004, viitattu teoksessa Uusitalo 2019, 10.) Maanmittauslaitos ylläpitää maastotietoja ja tuottaa karttoja, ilmakuvia ja laserkeilausaineistoa Suomen alueella päivittämällä tiestöä ja nimistöä jatkuvasti, rakennuksia ja hallintorajoja vuosittain sekä muita maastotietoja noin 5–10 vuoden välein. Nämä aineistot sisältävät paikannimet, tiet, rakennukset, maaston ominaisuudet, korkeuskäyrät ja hallintorajat. Suurin osa näistä tiedoista on helposti saatavilla maanmittauslaitokselta. Näistä käytetään nimeä peruspaikkatiedot. Peruspaikkatiedot ovat tärkeitä yhteiskunnalle ja niitä käytetään laajasti ja monipuolisesti erilaisiin tarpeisiin. Näitä tietoja ja karttoja hyödynnetään mm. pelastustoimessa ja maanpuolustuksessa. (Maanmittauslaitos 2023, Peruspaikkatietojen ylläpito.) Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelun sivuilla on käytettävissä ja ladattavissa maksutta monipuolisesti paikkatietoja. Palvelussa voi valita mitä tietoja haluaa kartassa näkyvän. Karttatasoja ja 3 valintoja on useampia: Maastokartta, selkokartta, ilmakuva, rinnevarjostus, kiinteistötunnukset ja rajat, osoiteaineisto ja nimistö ovat kaikki ilmaiseksi käytettävissä ja nähtävissä. (Maanmittauslaitos 2023.) Kuvat järjestyksessä: Maastokartta, selkokartta, ilmakuva. (Maanmittauslaitos 2023, Karttapaikka.) Suomessa karttojen pääsääntöiseen ajantasaisuuteen voi luottaa ja uudistuneet kartat ovat käytettävissä vapaasti maanmittauslaitoksen sivuilla. Uusia asuinalueita rakennetaan ja tiestöä uudistetaan jatkuvasti ja näin ollen kartatkin muuttuvat. Vanhentuneiden karttojen käyttö ei ole näistä syistä järkevää. Paperisten karttojen käyttäjä joutuu itse pitämään huolta siitä, että hän käyttää ajantasaista karttaa. Sama koskee erilaisia karttasovelluksia, joissa kartta ei päivity suoraan Maanmittauslaitoksen tuottamien karttojen mukana. 2.3 Satelliittipaikannus Satelliittipaikannus on nykyisen paikannustekniikan perusta. Satelliittipaikannuksen perusteella älypuhelimet, navigaattorit ja muut paikannustekniikkaa käyttävät laitteet voivat määrittää sijaintinsa muutaman metrin tarkkuudella missä vain maapallolla. Kaikista satelliittipaikannusjärjestelmistä käytetään lyhennettä GNSS (Global Navigation Satellite System). (Maanmittauslaitos 2023, Satelliittipaikannus.) Satelliittipaikannus perustuu tarkkaan ajansiirtoon. Jokaisessa satelliitissa on tarkka atomikello ja ne lähettävät aikasignaalia sekä oheisdataa maahan. Näiden tietojen perusteella maassa sijaitseva paikannettava laite pystyy laskemaan sijaintinsa. Useammat satelliitit parantavat paikannuksen tarkkuutta ja luotettavuutta. (Maanmittauslaitos 2023, Satelliittipaikannus.) Suomessa GNSS-paikannusten apupalveluna on Maanmittauslaitoksen ylläpitämä FinnRef-verkko, joka koostuu kymmenistä tukiasemista, joiden sijainnit tunnetaan etukäteen tarkasti. FinnRef-tukiasemien tuottamilla korjauksilla paikannukseen voidaan saavuttaa puolen metrin paikannustarkkuus. Erilaisilla kaupallisilla palveluilla on mahdollista saavuttaa jopa senttimetritarkkuus. (Maanmittauslaitos 2023, Satelliittipaikannus.) Nykyjään älypuhelimista löytyy monta erilaista navigointisovellusta, jotka hyödyntävät satelliittipaikannusjärjestelmiä reitittääkseen kulkijan kohteeseensa. Näitä navigointia ja suunnistusta helpottavia laitteita on ollut käytössä jo 2000-luvun alkupuolelta. Erilaiset sovellukset ja navigaattorit ovat 4 yleistyneet niiden helpon käytön vuoksi. Kolmella neljästä 16–89-vuotiaalla on käytössään älypuhelin (Tilastokeskus 2017). 2.3.1 GPS, GLONASS, Galileo ja BeiDou The Global Positioning System eli GPS on Yhdysvaltojen omistama paikannusjärjestelmä, jonka avulla sen käyttäjät saavat paikkatietoa ja pystyvät navigoimaan. GPS-järjestelmä toimii 27 satelliitin avulla, jotka kiertävät maata noin 20 200 kilometrin korkeudessa. Ne lähettävät signaaleja sijainnistaan ja tarkasta ajasta koko maapallon alueella. (National Executive Committee of U.S. 2021.) GLONASS on Venäjän kehittämä vastaavalla toimintaperiaatteella toimiva paikannusjärjestelmä, jolla kyetään tuottamaan paikkatietoja tarkasti Venäjän alueella. Galileo on Euroopan Unionin rakentama paikannusjärjestelmä. Kiinan satelliittipaikannusjärjestelmän nimi on BeiDou. (Global Navigation Satellite Systems.) 2.3.2 GPS-navigoinnin vaikutus suunnistukseen GPS-navigoinnin hyötyjä ja haittoja on tutkittu monissa eri tutkimuksissa. Toru Ishikawan ym. 2008 julkaistussa tutkimuksessa vertailtiin GPS käyttäjien, kartan lukijoiden ja kerran reitin jo kävelleiden kulkemista määritetyillä reiteillä. Tutkimuksessa havaittiin, että GPS-käyttäjät kulkivat hitaammin, tekivät suurempia suuntavirheitä ja piirsivät muistista heikompia karttoja, kuin kartan avulla liikkunut ryhmä sekä muististaan suunnistava ryhmä. Lisäksi he pitivät reititystehtäviä vaikeampina, kuin aiemmin reitin kulkeneiden ryhmä. Toisessa tutkimuksessa todettiin, että käännös käännökseltä ohjaava GPS-navigointi aiheutti ajoneuvon kuljettajien tunnistavan merkittävästi huonommin maamerkkejä, kuin tien merkistöä seuranneet kuljettajat. Tutkimuksen mukaan käännös käännökseltä ohjaava GPS-navigointi passivoi ajoneuvon kuljettajaa ja näin kuljettajan ei tarvitse jatkuvasti pitää itselleen selvänä omaa sijaintiansa maamerkkien avulla. Navigaatiosovelluksissa saa informaatiota ympäröivistä maamerkeistä, mutta ympäristön yleisempi hahmottaminen on hankalampaa, kuin kartalla manuaalisesti navigoidessa. Kartasta reitin opetelleet ja ympäristöä jatkuvasti tarkkailevat henkilöt oppivat ympäristönsä kokonaisuutena paremmin. (Eran Ben-Elia 2021.) 5 2.3.3 Satelliittipaikannuksen häirintä GNSS järjestelmien signaalin häirintä on rangaistavaa EU-tasolla. Häirintään tarkoitettujen laitteiden valmistus ja myyminen on kielletty. Kuitenkin kyseisten laitteiden hallussapito on laillista. GNSS- signaaleja voidaan häiritä lähettämällä väärennettyä signaalia, joka harhaanjohtaa vastaanottajaa uskomaan olevansa muualla, kuin missä on. (Kaasalainen, ym. 2021, 26–27.) Suomessa koettu tahallinen häirintä on pääsääntöisesti pienimuotoista ja pienten toimijoiden tekemää. Traficomin mukaan häiriöiden määrä on lähivuosina ollut kasvussa. Häiriöiden kasvu voi lisääntyä GNSS-pohjaisten sovellusten, kuten GNSS-ajopiirtureiden ja -tietullijärjestelmien yleistyessä. Voimakkaampi häirintä on yleisempää maailmalla, erityisesti kriisialueilla ja niiden läheisyydessä. Laajamittaista häirintää voidaan toteuttaa kytkemällä häirintälaite suuritehoiseen suuntaantenniin. Näin häirintäsignaalilla voidaan kattaa suurempi alue. Tällaiset antennit ovat tyypillisiä sotilaskäytössä ja signaalin tulosuunta on helppo havaita. (Kaasalainen ym. 2021, 26–27.) Eri uutislehtiartikkeleiden ja muiden lähteiden mukaan varsinkin Itä-Suomessa koetaan ajoittain GPS-häiriöitä (Traficom 2022). Häiriöitä koetaan myös Pohjois-Norjassa ja niiden uskotaan olevan Venäjän aiheuttamia. (Iltasanomat 2022.) Galileon yksi erityisominaisuuksista on viranomaiskäyttöön tarkoitettu PRS-palvelu. Se on signaalin salausta hyödyntävä paikannuspalvelu, jonka on tarkoitus olla EU:ssa operatiivisessa käytössä vuoden 2024 aikana. PRS ei ole yhtä herkkä häirinnälle ja harhautuksille, kuin siviilikäyttöön tarkoitetut järjestelmät. Suomessa PRS-viranomainen on Traficom. Se vastaa PRS-käyttäjien valtuuttamisesta ja salausavainten jakamisesta. PRS-palvelu on kuitenkin vielä kehitysvaiheessa. Sen käyttöönotto tulee vaatimaan uudentyyppisen vastaanottimen. (Kaasalainen, ym. 2021, 8–9) 2.4 Poliisi karttojen käyttäjänä Suomen poliisilla on monipuolinen tehtäväkenttä. Osalle poliisin tehtävistä mennään hälytysajolla kovilla nopeuksilla. Tehtävälle ajaessaan poliisipartion kuljettaja keskittyy hälytysajoon. Toinen partiosta hoitaa useasti samalla viestiliikennettä, paikalle suunnistusta ja tietojen keräämistä tehtävästä. Suunnistaminen hankaloituu normaalia nopeamman kulkunopeuden ja muiden tehtävien ohella. Poliisilain (PolL, 872/2011) 1 luvun 1 §:ssä kerrotaan poliisin tehtäväksi muun muassa oikeus- ja yhteiskuntajärjestelmän turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen ja kadonneen henkilön etsintä. Poliisin tehtävä on siis varmistaa ihmisten ja ympäristön turvallisuus kaikissa tilanteissa ja kaikkina aikoina (Poliisi 2023, Poliisin vastuullisuusraportit). 6 Poliisin hälytystoimintaa suorittaa pääasiassa virkapukuiset poliisit tunnuksellisilla autoilla. Poliisi hoitaa noin miljoona hälytys- ja oma-aloitteista tehtävää vuodessa. Hälytystehtävät joudutaan laittamaan etusijajärjestykseen kiireellisyyden perusteella. Henkeen ja terveyteen kohdistuvat tehtävälajit ovat aina ensisijaisia. 2021 vuonna koko Suomen alueella oli 53 044 hengen ja terveyden suojaan kohdistuvaa poliisin tehtävää. Poliisipartion saapuminen kiireelliselle tehtävälle vaihtelee maantieteellisten etäisyyksien mukaan. Helsingissä vuosina 2017–2021 kiireelliselle tehtävälle poliisipartio on ehtinyt keskimäärin 5,22 minuutissa. Kuopiossa vastaava aika on 8,76 minuuttia. (Poliisi 2023, Poliisin keskimääräinen toimintavalmiusaika.) Poliisin täytyy olla kovassa paineessa ja kiireessä riittävän hyvä suunnistamaan, jotta tehtäväpaikalle löydetään. Mikäli suunnistus ei onnistu, tehtävälle saapuminen venyy ja tehtävän suorittaminen vaarantuu. Tämän lisäksi muiden poliisipartioiden kanssa yhteistyön tekeminen vaikeutuu. Helsingin poliisilaitoksen koirapartion haastattelussa selviää, että yhteistyö muiden poliisipartioiden kanssa on tärkeää suorittaessa koiralla jäljestämistehtävää. Muiden partioiden on tärkeää rajata etsintäaluetta ja estää ulkopuolisten eksyminen alueelle. Tällä tavoin etsittävä henkilö löytyy joko koiran avulla, tai hän jää eristäville partioille kiinni. (Lahtinen 2021, 22–23.) Paikkaa eristäessä kartoista voidaan havaita hyviä sijainteja suorittaa tätä tehtävää. Maastokartoista voi nähdä maaston korkeampia kohtia, joista näkyvyys on parempi ja satelliittikartasta voi havainnoida maaston peitteisyyttä eli mahdollisia näköesteitä. Kaupunkikartoissa löytyy teiden nimet ja näin voidaan viestittää muille partioille omasta paikasta ja ehdottaa toisille sopivaa sijaintia suorittaa eristystehtävää. Liikenneonnettomuuspaikoilla tai liikennettä muusta syystä ohjatessa voidaan kartan avulla suunnitella kiertoreittejä liikenteelle ja huomata suuntia, johon liikenne voi jumittua. Näitä tehtäviä suorittaessaan Suomen poliisi hyödyntää satelliittipaikannusta apunaan. Satelliittipaikannusta voidaan häiritä, sekä laitteistot voivat mennä epäkuntoon ja suunnistustaitojen tulisi riittää myös näissä poikkeustilanteissa. Käytännössä jokaisen yksittäisen poliisin tulisi varmistaa suunnistustaitojensa riittävyys vastaavissa tilanteissa. 3 TOTEUTUS Opinnäytetyölläni haluan selvittää, onko Poliisiammattikorkeakoulusta pian valmistuvilla nuoremmilla konstaapeleilla riittävät suunnistustaidot, jotta he voivat tehdä töitä heille entuudestaan tuntemattomilla alueilla. Selvitän myös, koetaanko kartat hyödylliseksi työssä ja ovatko ne riittävän laadukkaita. Tavoitteenani on todeta, että onko tarvetta koulutuksen tai karttojen kehitykselle. 7 Lisäksi haluan selvittää, että onko iältään nuoremmilla opiskelijoilla heikommat suunnistustaidot, kuin vanhemmilla opiskelijoilla. Iältään vanhemmat henkilöt ovat todennäköisesti joutuneet käyttämään paperikarttoja suunnistaessaan ajoneuvoilla paikasta toiseen, kun taas nuoremmilla on ollut aina mahdollisuus käyttää älypuhelinta reitin valintaan. Tutkimuskysymyksiäni ovat: - Osaavatko nuoremmat konstaapelit mielestään käyttää karttoja? - Hyödyntävätkö he karttoja tehtävillä? - Pitäisikö karttojen hyödyntämistä kouluttaa Poliisiammattikorkeakoulussa lisää? - Ovatko poliisin käyttämät kartat hyviä tarkoitukseensa? 3.1 Tutkimuksen suunnittelu Idean saatuani opinnäytetyöni aiheesta hain Theseuksesta vastaavia tutkimuksia ja huomasin, että sellaisia ei ole. Kartta-aiheisia tutkimuksia Poliisiammattikorkeakoulun julkaisuista en löytänyt. Tutkimusta suunnitellessani pohdin tutkimusmenetelmää, jolla saisin mahdollisimman monta samassa vaiheessa olevaa opiskelijaa tutkimukseen, jotta tulosten yleistäminen muihin opiskelijoihin olisi mahdollista. Kvalitatiivisella tutkimuksella olisin saanut selkeämmän kuvan yksilön suunnistustaidoista ja miten ne ovat kehittyneet, mutta halusin selvittää yleisemmällä tasolla suunnistustaitoja opiskelijoilta. Tämän vuoksi valitsin kvantitatiivisen tutkimuksen. Valitsin oman Poliisiammattikorkeakoulun kurssini tutkimuksen otokseksi. Näin saan kontrolloitua työharjoittelun eri vaihteiden aiheuttamaa vaikutusta tutkimustuloksiin kyselyn vastaajien ollessa samassa pisteessä opiskeluissaan. Nuoremmat konstaapelit käyttävät todennäköisesti työharjoittelussaan eli uransa alussa enemmän karttoja, kuin kauan töitä tehneet konstaapelit. Nuoremmat konstaapelit eli opiskelijat menevät useasti heille tuntemattomiin kaupunkeihin työharjoitteluun. Pidempään töitä tehneet poliisit tuntevat paremmin heidän työskentelyalueensa ja tarvitsevat vähemmän karttoja. Nuoremmilla konstaapeleilla saattaa olla eriäviä mielipiteitä kartoista ja näin ollen he sopivat hyvin tutkimuksen kohteeksi. Päätin tekeväni kvantitatiivisen kyselytutkimuksen ja pohdin tutkimuksen haasteita. Kysymykset tulisi pohtia tarkasti ja termit määritellä siten, että tulkinnanvaraa olisi mahdollisimman vähän. Lisäksi omien kykyjensä arviointi voi olla haastavaa mielipideasteikolla vastaajalle. Toiset vastaajat voivat olla itsekriittisempiä, kuin toiset. Tämä vaikuttaa negatiivisesti tulosten luotettavuuteen. Tutkimuksen kohteena olevien opiskelijoiden käytännön testaaminen erilaisilla suunnistamiskokeilla 8 olisi tarkempi tapa tuottaa tietoa suunnistustaitotasoista. Testaaminen ei kuitenkaan vaikuttanut käytännössä mahdolliselta ajan käytön ja tutkimukseen osallistuvien opiskelijoiden näkökulmasta. Päätin rajata tutkimukseni koskemaan poliisin karttoja ja suunnistustaitoja siten, että salattavia osuuksia opinnäytetyöhön ei tule. En siis käsittele poliisin järjestelmiä ja laitteistoja tässä opinnäytetyössä. Tämä on myös syy siihen, miksi en ota vastaan laajempia avoimia vastauksia liittyen tutkimuksen aiheisiin, sillä esimerkiksi palaute jostakin puutteesta poliisin käyttämissä järjestelmissä tai kartoissa voisi kertoa näiden järjestelmien jostakin ominaisuudesta epäsuorasti. Tutkimuksessa on tarkoitus pohtia yleisemmin opiskelijoiden suunnistustaitoja sekä karttojen merkitystä poliisin ammatissa. 3.2 Tiedonhaku Suunniteltuani opinnäytetyön sisällön aloin hakemaan tietoa kartoista, suunnistuksesta ja poliisin karttojen käytöstä. Käytin ChatGPT sivustoa auttamaan hahmottamaan, minkälaisen tietopohjan voisin tehdä omaan opinnäytetyöhöni. Kerroin ChatGPT:lle mitä ajattelin tehdä ja pyysin sitä kirjoittamaan malliksi teoriapohjan itselleni. ChatGPT:n avulla sain nopeasti hahmoteltua, minkälaisen tietopohjan haluan kirjoittaa omaan opinnäytetyöhöni. En kuitenkaan käyttänyt ChatGPT:n tekstejä suoraan ja hain kaiken tiedon itse lähtökohtaisesti suomalaisista lähteistä. Mielenkiintoni kohteena oli myös GPS-laitteiden yleistymisen ja niiden käytön vaikutus suunnistustaitoihin. Aiheesta en löytänyt suomenkielisiä tutkimuksia tai kirjoja. Etsin kirjoja ja tietoa Poliisiammattikorkeakoulun kirjaston tarjoamista järjestelmistä, kuten Etsivä, Finna, Theseus ja Kirjastot.fi. Hain tietoa myös Google Scholar-hauilla. Scholarin kautta löysin kartoista monia mielenkiintoisia tutkimuksia, joista suurin osa oli harmikseni maksumuurin takana. Hain tietoa tutkimukseeni käyttämällä hakuja kuten GNSS, GPS, spatial orienteering ja wayfinding. Yritin yhdistää näitä ja muita hakusanoja eri poliisialan käsitteiden kanssa, jotta löytäisin jonkun tutkimuksen poliisien kartan käytöstä. En löytänyt mielenkiintoisia lähteitä tällä tavalla. Käytin opinnäytetyössäni lähteenä myös muutamia opinnäytetöitä, lehtiartikkeleita, verkkosivuja ja muita julkaisuja. Varsinaisia kirjoja käytin työssäni melko vähän. Lainasin muutamia kirjoja ystäviltäni ja kirjastosta, mutta ne eivät sisältäneet mielestäni tutkimukseen täydentävää informaatiota. Mainittakoon, että opinnäytetyön rajauksesta johtuen koin tiedon olevan melko yksinkertaista ja selkeää. Tietopohja työssäni on lyhyt, mutta tarvittava paketti tutkimuksen selittämiseksi jokaiselle asiasta kiinnostuneelle. 9 3.3 Kvantitatiivinen tutkimus Kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus on tutkimusta, joissa ilmiöiden välisiä suhteita pyritään selvittämään. Teoriaa testataan empiirisillä havainnolla. Empiiriset havainnot saadaan eri tutkimusmenetelmillä. Määrällisessä tutkimuksessa on tarkoituksen löytää yhdenmukaisuuksia tuloksista, jotka voidaan yleistää johonkin tutkimuskohderyhmään. Määrällisellä tutkimuksella ei pyritä kuvaamaan yksittäistapauksia. (KvantiMOTV 2013, Tutkimusprosessi.) Määrällinen tutkimus pyrkii selittämään ja kuvailemaan ilmiöitä järjestelmällisten havaintojen avulla. Mittauksen kohteita voidaan kutsua havaintoyksiköiksi. Nämä havaintoyksiköt määräytyvät tutkimusongelman perusteella. (KvantiMOTV 2013, Tutkimusasetelma.) Useampi havaintoyksikkö muodostaa perusjoukon. Varmin tapa saada määrällistä tietoa tutkimuskohteesta on mitata halutut ominaisuudet jokaisesta havaintoyksiköstä. Otoskoko on suhteutettava tutkimustarpeisiin ja käytettäviin resursseihin. Tilastollisen päättelyn avulla otoksesta saatuja tietoja voidaan käyttää tehdessä päätelmiä. Näiden päätelmien paikkansa pitävyys riippuu mm. siitä, että kuinka hyvin otoksen valinta on tehty. (KvantiMOTV 2013, Otos ja otantamenetelmät.) Opinnäytetyössäni tehdään tutkimus Poliisiammattikorkeakoulun kurssin 20211 opiskelijoista. Poliisiopiskelija on siis tässä tutkimuksessa havaintoyksikkö ja kaikki poliisiopiskelijat perusjoukko. Paikkaansa pitävyyttä tutkimuksessa pyritään parantamaan valitsemalla samassa vaiheessa opiskeluissaan olevia opiskelijoita. Kurssi 20211 on tutkimuksen otos. Tutkimuksen tuloksissa pyritään yleistämään havaintoja koskemaan Poliisiammattikorkeakoulun opiskelijoita, jotka ovat saaneet saman määrän opetusta ja koulutusta kuin kurssi 20211 työharjoittelunsa jälkeen. Mittarit ymmärretään perinteisesti määrällisinä ja niihin liitetään suureita kuten paino, pituus ja matka. Eri tieteenaloilla mittareita on erilaisia. Yhteiskuntatieteessä mitataan ihmisten ominaisuuksia. Tieteellisesti pätevällä mittarilla on vaatimuksensa. Mittarin konkreettista määrittämistä kutsutaan operationalisoinniksi. Mittarien valinnassa täytyy tietää, sopiiko mittari tutkimustavoitteisiin. Jos kysymyksiä ei ymmärretä oikein, syntyy mittausvirheitä. Mittarin validiteetti tarkoittaa sen pätevyyttä eli sitä, että mittarilla on todellisuudessa mitattu ominaisuutta, jota sillä oli tarkoitus mitata. (KvantiMOTV 2013, Mittaaminen: Mittarin luotettavuus.) Kvantitatiivinen tutkimus edellyttää käsitteiden määrittelemistä sellaisiksi analyyttisiksi käsitteiksi, joita voidaan mitata (KvantiMOTV 2013, Mittaaminen: Mittarin luotettavuus). Jotkin käsitteet ovat liian laajasti tulkittavia ilman erillistä määrittelyä. Käsitteet tarkasti määrittelemällä vähennetään tulosvirheiden määrää. Mittarin reliabiliteetissa erotetaan päätekijät, jotka ovat stabiliteetti ja konsistenssi. Stabiilissa mittarissa olosuhteet, vastaajan mieliala ja satunnaisvirheet eivät vaikuta mittariin helposti. Konsistenssi 10 eli toistettavuus tarkoittaa, että kahden väittämäjoukon tulokset korreloivat vahvasti toisiaan. (KvantiMOTV 2008, Mittaaminen: Mittarin luotettavuus.) Tutkimukseni kyselylomakkeessa pyrin käyttämään termejä ja mittareita, jotka ovat ennestään kaikille tuttuja ja joita ei ymmärrettäisi väärin. Vältän sanoja kuten kartanlukutaidot ja korvaan ne yksiselitteisemmillä sanoilla kuten suunnistustaito. Kirjallisuudessa suunnistustaidoista puhutaan merkittävästi enemmän, kuin kartanlukutaidoista. Ne eivät tarkoita täsmälleen samaa asiaa, mutta tutkimuksen tulosten kannalta on tärkeää valita mahdollisimman monelle tuttuja käsitteitä. Pyrin käyttämään mittareita, jotka ovat toistettavia tulevaisuudessa ja jotka mittaavat niitä ominaisuuksia, joita niiden on tarkoitus mitata. Tällä pyrin validiin ja reliaabeliin tutkimukseen. Tutkimuksen asetelma määrittelee sen, miten mittauksia tulee tehdä ja millaisia tuloksia toivotaan. Poikkileikkausasetelma on yleisimpiä määrällisen yhteiskuntatieteen asetelmia. Poikkileikkausaineistolla ei voida tarkastella jonkin muuttujan muutosta ajan myötä. Tarvittaisiin useampi mittaustulos, jotta saataisiin ajallinen ulottuvuus tutkimukseen. (KvantiMOTV 2013, Tutkimusasetelma.) Tekemässäni tutkimuksessa tehdään yksi mittauskerta eli kerätään poikkileikkausaineisto. Kerätty aineisto hävitetään tietoturvallisesti tutkimuksen valmistuttua, mutta tulosten perusteella tutkimus voidaan toistaa myöhemmin uudelleen. Näin voidaan saada myös ajallinen ulottuvuus tutkimukseen, mikäli halutaan tulevaisuudessa tarkkailla jonkin riippumattoman muuttujan vaikutusta tuloksiin. Tällainen riippumaton muuttuja on esimerkiksi koulutus. 3.4 Tutkimuksen toteutus Päätin tehdä tutkimuskyselyni Webropol-ohjelmalla. Webropol on internetissä selaimella toimiva kyselyiden ja tutkimuksen tekemiseen sekä tiedonkeruuseen suunniteltu ohjelmisto. Webropol antaa monia mahdollisuuksia tehdä erilaisia kyselyitä. Kvantitatiivinen tutkimus keskittyy numeroiden ja tilastojen tutkimiseen, joten kerään vastaukset monivalintakysymyksillä, jotta numeraaliset arvot on helppo määrittää vastauksille ja esimerkiksi prosenttiosuuksien laskeminen on helpompaa. Monivalintakysymykset toteutin Likert-asteikollisina mielipidekysymyksinä. Likert-asteikko on yleinen mittausmenetelmä, jota käytetään kyselyissä ja tutkimuksissa arvioimaan henkilön suhtautumista johonkin aiheeseen tai kysymykseen. Likert-asteikko koostuu yleensä useammasta väittämästä, joihin vastaajat arvioivat oman mielipiteensä asteikolla. Likert-asteikko on järjestysasteikko, jossa sanalliset ilmaisut laitetaan järjestykseen. Tällainen mittaus on käytännössä hankalaa, sillä sanalliset ilmaisut saattavat tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Esimerkiksi ’joskus’ voi tarkoittaa toiselle harvemmin, kuin ’harvoin’. (KvantiMOTV 2007, Mittaaminen: Muuttujien ominaisuudet.) 11 Tämän Likert-asteikon ominaisuuden vaikutusta tutkimustuloksiin pyrin minimoimaan kirjoittamalla hankalimpiin kysymyksiin tarkennuksia: ”Erittäin hyvin: Ymmärrät karttaa katsoessasi oman suuntautumisen sekä ympäristön ja löydät tehtäväpaikoille.” Näin pyrin parantamaan tutkimukseni validiteettia eli pätevyyttä. Halusin vastaanottaa anonyymejä vastauksia kyselyyn, sillä ajattelin sen lisäävän tutkimuksen osallistumisprosenttia ja vähentävän vastauskatoa. Halusin myös selvittää tutkimuskysymyksieni mukaisesti, että onko jollakin vastaajan taustatekijällä selvää vaikutusta hänen vastauksiinsa, joten lisäsin muutaman taustakysymyksen liittyen vastaajan ikään ja aiempiin kokemuksiin sekä millä poliisilaitoksella vastaaja suoritti työharjoittelunsa. Näitä tietoja voidaan pitää epäsuorina henkilötietoina ja niitä tulee käsitellä kuin henkilötietoja. Poliisiammattikorkeakoulussa tehdyt tutkimukset poliisin henkilöstölle ja opiskelijoille vaativat tutkimusluvan. Tutkimuslupahakemukseen liitettiin selvitys mm. henkilötietojen käytöstä, säilytyksestä ja poistosta tutkimuksen jälkeen. Sain myönteisen vastauksen tutkimuslupahakemukseeni 8.3.2023. Sen mukaan henkilötietoja sisältävä tutkimusaineisto voidaan säilyttää niin kauan, kun tietojen käyttö on tarpeen tutkimuksen suorittamiseksi, mutta kuitenkin enintään 31.07.2023 saakka. 3.4.1 Aineiston keräys kyselylomakkeella Varsinainen kyselytutkimus pidettiin 6.4.- 20.4.2023 aikana. Kyselytutkimus jaettiin Poliisiammattikorkeakoulun sähköpostia käyttäen kurssin opiskelijoille linkkinä. Yhtenä linkkinä jakaminen mahdollisti sen, että vastaajasta ei tallentunut yhteystietoja vastauslomakkeelle. Näin turvattiin vastaajan anonymiteetti. Tutkimusajan puolessa välissä tutkimuksesta muistutettiin tutkimukseen osallistuvia WhatsApp-viestillä. Muistutusviesti tuplasi vastausmäärän. Viestit lähetettiin yhteensä 104 opiskelijalle. Tutkimukseen vastasi lopulta 61 vastaajaa. Vastausprosentti oli noin 59 %. Kyselylomakkeella oli 13 kysymystä, joista kaikkiin oli pakko vastata. Vastauspakolla estettiin tyhjien vastausten jättö. Tyhjät vastaukset ovat vaikeita ottaa huomioon määrällistä tutkimusta tehdessä ja tästä syystä otin mieluummin vastaan ”en tiedä” tai ”en osaa sanoa” vastauksia. 3.4.2 Aineiston analyysi Kyselyaineiston tulokset jäävät vain numeroiksi, ellei tutkija onnistu esittämään niiden merkitystä asettamiensa tutkimusongelmien kautta (KvantiMOTV 2013). Tässä tutkimuksessa tutkimusaineistoa analysoidaan lähinnä yhden muuttujan menetelmillä. Yhden muuttujan menetelmissä kiinnitetään yleensä huomio muuttujan arvojen jakaumaan. 12 Analyysissä tuodaan esiin muuttujan jakauma prosenttilukuina ja graafisin kuvioin. Tavoitteena on esittää tutkimuksen tulokset helposti yleistettävässä muodossa. Keskilukuja ja hajontalukuja ei erikseen näytetä, sillä ne ovat pääteltävissä graafisista esityksistä. Graafisista esityksistä voidaan nähdä järjestysasteikkojen selitteet. 3.5 Tutkimuksen eettisyys Yleisten eettisten periaatteiden mukaan tutkimuksesta ei saa olla haittaa tutkittavana oleville ihmisille, yhteisöille tai muille tutkimuskohteille. Tutkijan on kunnioitettava tutkittavien henkilöiden ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta. Tutkittavien henkilöiden luottamus tutkijaan ja tieteeseen säilyy vain, jos näitä oikeuksia kunnioitetaan. Jokaisella tutkimukseen valituista on oikeus kieltäytyä osallistumasta ja heillä on oikeus saada tietoa tutkimuksesta. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2019, 7–8.) Tutkimuksessa otetaan huomioon henkilöiden yksityisyydensuoja. Jokainen tutkimukseen osallistuva päättää itse, haluaako osallistua. Tutkimuksessa kerätty aineisto käsitellään luottamuksellisesti ja sitä ei luovuteta kenellekään tutkimusryhmän ulkopuoliselle. Tutkimukseen osallistuville kerrotaan tutkimuksen saatteessa tutkimuksen tarkoitus, miten tutkimustietoja käsitellään ja käytännön toteutuksesta lyhyesti sekä annetaan tutkijan yhteistiedot lisätietoja varten. Tutkimuksessani haluan nähdä erot eri harjoittelupaikkakuntien perusteella ja niitä kysyttäessä olisin itse voinut päätellä kohtalaisella varmuudella vastaajan henkilöllisyyden. Vaihdoin ennen kysymyksen julkistamista muodon kuitenkin eri muotoon: ”Millä poliisilaitoksella työskentelit?” Näin pystyn vertailemaan eroja tulosten välillä, mutta vastaajien henkilöllisyyksien päättely on huomattavasti vaikeampaa myös itselleni. Kunnioitan tällä tavalla tutkittavia henkilöitä. Poliisiammattikorkeakoulun opiskelijoille tehtävissä tutkimuksissa tulee hakea tutkimuslupa poliisiammattikorkeakoululta. Tutkimuslupa hyväksyttiin tutkimuksen aineiston keräämiseksi 7.3.2023. Kyselyaineisto tuhotaan tietoturvallisesti tutkimuksen valmistuttua. Tutkimusaineistoa ei luovuteta kenellekään tutkimuksen ulkopuoliselle. 13 4 TULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET Kyselylomakkeeseen vastanneita oli yhteensä 61. Kysely lähetettiin 104 poliisiopiskelijalle, jotka opiskelivat kurssilla 20211 tai heidän kanssaan samassa aikataulussa. Näistä vastaajista noin 43 % oli 25-vuotiaita tai nuorempia ja loput 57 % vanhempia. Joissain tuloksissa käsitellään tätä nuorten opiskelijoiden luokkaa erillään vanhemmista opiskelijoista, jotta voidaan havaita eroja ryhmien välillä. Vastausten mukaan melkein kaikki pitivät omia suunnistustaitojaan hyvinä. Kaikkiin kysymyksiin oli pakko vastata, joten jokaiseen kysymykseen vastasi 61 vastaajaa. Joissakin kysymyksissä ryhmitellään vastaajia jonkin toisen kysymyksen vastauksen perusteella. Jokaisen taulukon vieressä on taulukkoon vaikuttavien vastaajien määrä. Määrä on merkitty pienellä nkirjaimella. 4.1 Karttojen käyttö aiemmissa harrastuksissa ja töissä Lähes kaikki kyselyyn vastanneet olivat käyttäneet karttoja aiemmassa elämässään. Vain 8 % vastaajista eivät olleet käyttäneet karttoja ennen Poliisiammattikorkeakoulun työharjoittelua. Toisaalta osa vastaajista kertoivat avoimella vastauksella ”Muualla” kohtaan käyttäneensä karttaa peruskoulussa ja lukiossa sekä autoillessaan. Peruskoulussa ja autoillessa kartanlukuun ei tarvitse syventyä ja näin suunnistustaidot eivät välttämättä kasva merkittävästi. Karttojen käyttö ennen työharjoittelua En ole käyttänyt 8,2% Muualla 21,3% Armeijassa 60,7% Harrastuksissa 39,3% Töissä 52,5% ,0% 10,0% 20,0% 30,0% 40,0% 50,0% 60,0% 70,0% n = 61 Kysymyksessä pystyi valita monta eri vastausta. Vastaajista jopa 60,7 % olivat käyttäneet armeijassa karttaa ja 52,5 % aiemmissa töissään. Harrastuksissakin oltiin käytetty karttoja paljon. 14 4.2 Kokemus omista suunnistustaidoista Kysymys toteutettiin Likert-asteikolla järjestyksessä Erittäin hyvä – Hyvä – En osaa Sanoa – Huono – Erittäin huono. Kaikista vastaajista 83,6 % pitivät omia suunnistustaitojaan joko erittäin hyvinä tai hyvinä. Vain 16,4 % kaikista vastaajista kokivat epävarmuutta taidoistaan tai kokivat olevansa huonoja suunnistamaan. Kukaan ei arvioinut olevansa erittäin huono suunnistamaan. Kokemus omista suunnistustaidoista 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Erittäin hyvä Hyvä En osaa sanoa Huono Ikä 25 tai alle 19% 54% 23% 4% Ikä 26 tai yli 31% 60% 6% 3% Ikä 25 tai alle: n = 26 Ikä 26 tai yli: n = 35 Mielenkiintoisena havaitsin sen, että suurin osa epävarmoista vastaajista olivat iältään 25 vuotta tai alle. Vastaajia iältään 25 vuotta tai alle oli yhteensä 26 kappaletta. Vastaajista iältään 26 vuotta tai yli oli yhteensä 35. Iältään vanhemmat kokivat keskimäärin olevansa parempia suunnistamaan, kuin nuoremmat vastaajista. Asia voi selittyä sillä, että vanhemmat opiskelijat ovat kerenneet käyttämään karttoja enemmän elämänsä aikana ja sillä, että satelliittipaikannus ja älypuhelimet eivät ole olleet käytettävissä koko heidän elämänsä aikana. Kokemus suunnistustaitojen korkeasta tasosta voi selittyä sillä, että suurin osa vastaajista olivat käyttäneet karttoja ennen työharjoitteluaan muissa töissä, armeijassa tai muualla. Kokemus taitojen tasosta saattaa selittyä myös sillä, että pääsääntöisesti poliisit työskentelevät vain omalla tutulla alueellaan. Suunnistus tutussa ympäristössä onkin helpompaa, kuin tuntemattomassa paikassa. Vastaajien taitoihin GPS-paikkatietojen puuttuminen ei joko vaikuttanut, tai vaikutti negatiivisesti. Erittäin hyvistä suunnistajista 50 % kokivat, että paikkatiedot eivät vaikuta heidän suunnistamiseensa ja he ovat erittäin hyviä suunnistajia myös ilman satelliittipaikannusta. Loput erittäin hyvistä suunnistajista kokivat paikkatietojen puuttuminen vaikuttavan heidän suunnistustaitoihinsa heikentävästi. 15 Suunnistustaito ilman GPS, erittäin hyvät suunnistajat 60% 50% 50% 38% 40% 30% 20% 6% 6% 3 = En osaa sanoa 4 = Huonosti 10% 0% 1 = Erittäin hyvin 2 = Hyvin n = 16 Suurin osa hyvistä suunnistajista kokivat, että paikkatietojen puute eivät merkittävästi alenna heidän suunnistustaitoaan. Kuitenkin 17 % heistä eivät pitäneet taitojaan hyvinä ja 6 % heistä pitivät suunnistustaitojaan huonoina ilman paikkatietoja. Suunnistustaito ilman GPS, hyvät suunnistajat 90% 80% 77% 70% 60% 50% 40% 30% 17% 20% 6% 10% 0% 2 = Hyvin 3 = En osaa sanoa 4 = Huonosti n = 35 Kokonaisuudessaan tulokset jakautuivat siten, että 68,8 % vastaajista kokivat osaavansa suunnistaa erittäin hyvin tai hyvin, 19,7 % eivät osanneet arvioida taitojaan ja 9,8 % vastaajista kokivat olevansa huonoja ilman satelliittipaikannusta. 4.3 Paikallistuntemus Poliisiammattikorkeakoulun työharjoittelu suoritetaan monilla eri poliisilaitoksilla ympäri Suomea. Kaikille ei ole mahdollista päästä tuttuun kaupunkiin työharjoitteluun, eivätkä sitä kaikki haluakkaan. Moni opiskelija pääsee tutustumaan heille uuteen kaupunkiin työharjoittelussa. 16 Vastausvaihtoehtoja tarkennettiin kyselylomakkeeseen, jotta tulokset olisivat johdonmukaisia. - Erittäin hyvä tuntemus määritettiin seuraavasti: Vastaaja tuntee yleisimmät tehtäväsijainnit ja useimmat kadut nimeltä kaupungissa. - Erittäin huono tuntemus: Vastaaja ei tunne suurimpien teiden nimiä, eikä löydä yleisimpiin tehtäväsijainteihin ilman karttaa. Kuinka hyvin tunsit kaupungin, jossa olit työharjoittelussa ennen harjoittelun alkamista? 40,0% 34,4% 35,0% 30,0% 26,2% 25,0% 20,0% 16,4% 14,8% 15,0% 8,2% 10,0% 5,0% ,0% Erittäin hyvin Hyvin En osaa sanoa Huonosti Erittäin huonosti n = 61 Korjasin kysymyksen muotoilua kesken tutkimuksen, sillä kysymyksen alkuperäinen muotoilu ei täsmentänyt, että kysymyksellä tarkoitettiin paikallistuntemusta ennen työharjoittelua. Tämä saattaa näkyä vastauksissa hyvän paikallistuntemuksen liioitteluna. Tuloksissa puolet tunsivat työharjoittelu kaupunkinsa hyvin ja puolet huonommin. Kuitenkin karttaa käytetään tehtäväpaikalle löytämiseksi paljon. 77 % vastaajista kertoivat käyttävänsä karttaa tehtäväpaikalle löytämiseksi aina tai useasti. 5,6 % vastaajista kertoivat, että he eivät käytä karttaa tehtäväpaikalle löytääksensä tai käyttävät sitä harvoin. Vähän karttaa suunnistamiseen käyttävät vastaajat kuitenkin pitävät karttoja hyödyllisenä tai erittäin hyödyllisenä poliisin työssä. Kuinka useasti käytät karttaa tehtäväpaikalle löytääksesi? 80,0% 67,2% 70,0% 60,0% 50,0% 40,0% 30,0% 20,0% 16,4% 9,8% 10,0% 1,7% 4,9% Harvoin En koskaan ,0% Aina Useasti Siltä väliltä n = 61 17 Karttoja voidaan hyödyntää poliisin työssä myös muuten, kuin paikalle löytämiseksi. Tällaisia käyttökohteita tehtävillä voisi olla esimerkiksi liikenteen ohjauksen järjestäminen kolaritilanteessa tai paikan eristäminen sivullisten suojaamiseksi vaaralta. Kyselytulosten mukaan karttoja käytetään tehtävillä muuhunkin, kuin suunnistamiseen. Kuinka useasti käytät karttaa tehtävillä muuhun, kuin paikalle löytämiseksi? 40,0% 36,1% 32,8% 35,0% 30,0% 25,0% 21,3% 20,0% 15,0% 10,0% 6,5% 3,3% 5,0% ,0% Aina Useasti Siltä väliltä Harvoin En koskaan n = 61 Poliisin tehtävistä iso osa hoidetaan yhdessä paikassa yhdellä poliisipartiolla. Monesti kartan käytölle ei ole tarvetta. 39,4 % vastaajista käyttävät karttaa tehtävillä muuhun kuin suunnistamiseen harvoin tai ei ollenkaan. 27,8 % vastaajista käyttävät karttoja tehtävillä aina tai useasti. 4.4 Karttojen hyödyllisyys ja laatu Poliisiopiskelijat kokevat kartat hyödylliseksi työssään. Suurin osa vastaajista piti karttoja erittäin hyödyllisinä. Kukaan vastaajista ei pitänyt karttoja hyödyttöminä poliisin työssä. Karttoja käytettiin tulosten mukaan useasti tehtäväpaikalle suunnistamisessa ja monesti myös muuhun käyttötarkoitukseen, joka selittää kokemukset kartan hyödyllisyydestä. Kuinka hyödylliseksi koet kartat työssäsi? 80,0% 72,1% 70,0% 60,0% 50,0% 40,0% 24,6% 30,0% 20,0% 3,3% 10,0% ,0% ,0% ,0% Erittäin hyödylliseksi Hyödylliseksi En osaa sanoa Melkein Hyödyttömäksi hyödyttömäksi n = 61 18 Poliisin kartat koettiin pääsääntöisesti laadultaan kohtalaisiksi tai hyviksi. 14,7 % vastaajista pitivät karttojen olevan laadultaan ”siltä väliltä” tai jopa ”huonoja”. Kysyjille annettiin arvioimisen tueksi sanat karttojen ajantasaisuus, helppolukuisuus ja monipuolisuus. Ovatko poliisin käyttämät kartat hyviä? 60,0% 50,0% 40,0% 30,0% 20,0% 10,0% ,0% Hyviä Kohtalaisia Siltä väliltä Heikkoja Huonoja Poliisin kartat 32,8% 52,5% 13,1% ,0% 1,6% Verrattuna muihin 26,2% 49,2% 18,0% 4,9% 1,7% n = 61 Poliisin käyttämiä karttoja verrattiin muihin olemassa oleviin karttoihin ja kokemus laadusta heikkeni hieman. 75,4 % vastaajista pitivät muihin karttoihin verrattuna poliisin karttoja hyvinä tai kohtalaisina. 24,6 % vastasivat ”siltä väliltä”, heikkoja tai huonoja. Noin puolet vastaajista eivät osanneet sanoa, oliko heidän poliisilaitoksellaan käytössään muita karttoja, kuin poliisin oletuskartat. Kysymys saattoi olla liian monella tavalla tulkittava ja sitä olisi pitänyt tarkentaa ”kyllä” tai ”ei” vastausten määrän parantamiseksi. Mahdollista on myös se, että karttoja oli käytettävissä, mutta niistä ei tiedetty ja siksi niitä ei käytetty. Myös ylimääräisten karttojen puute voi olla hankala todeta, jos ei sellaiseen ole ennen törmännyt. 11,5 % vastaajista osasivat kertoa, että heidän harjoittelupaikassaan oli käytössä oletuskarttojen lisäksi jokin toinen kartta. 32,8 % vastaajista taas kertoivat, että sellaista ei ollut heidän harjoittelupaikassaan. Tässä tutkimuksessa ei käsitellä tarkemmin oletus- tai ylimääräisiä karttoja, sillä opinnäytetyön tulee lähtökohtaisesti olla julkinen. 4.5 Koulutuksen kehitys Vastaajista 83,6 % mielestä Poliisiammattikorkeakoulussa pitäisi opettaa opiskelijoita enemmän suunnistusta ja karttojen käyttöä tehokkaasti. 4,9 % eivät nähneet koulutuksen kehitykselle tarvetta ja 11,5 % eivät osanneet sanoa. Pääosa vastaajista piti omia suunnistustaitojaan hyvinä, mutta koulutukselle nähtiin silti olevan tarvetta. 19 5 POHDINTA Tutkimuksen alussa minulla oli tutkimusongelma ja tutkimuskysymykset, joihin halusin tietoa kyselylomakkeen avulla. Tutkimuksellani onnistuin mielestäni vastaamaan jokaiseen tutkimuskysymykseen riittävän tarkasti. Toisaalta laajempi kysely olisi voinut tuottaa merkittävää lisätietoa, kuinka karttoja käytetään tarkalleen tai kuinka koulutusta tulisi kehittää. Tämän tutkimuksen perusteella seuraavat tutkijat voivat suunnitella oman tutkimuksen kohdistumaan tarkemmin tutkittavaan aiheeseen. Laadullinen haastattelututkimus voisi olla paikallaan alan kovimmille ammattilaisille, jotta heidän näkökulmansa saataisiin esille. Poliisissa on paljon hiljaista tietoa ja osaamista, jonka levittäminen voisi hyödyttää organisaatiota laajemmin. Koko tutkimus on keskittynyt suunnistamiseen kartan avulla. Tämä ei kuitenkaan ole monille kokeneille poliiseille ainut tapa toimia. Kokeneet poliisit tuntevat useasti kaupunkinsa todella hyvin ja karttaa he eivät tarvitse yhtä paljon, kuin kokemattomammat poliisit. Eräs erittäin kokenut kollega sanoi minulle kerran partioautossa, että ”Mitä sinä sitä karttaa katsot jatkuvasti?” Hänen mielestään paikat opitaan paremmin tarkkailemalla enemmän ympäristöä, kuin karttaa. Hän oli varmasti osittain oikeassa. Teoriaosuudessa käsiteltyä karttakuvaa pitää osata verrata maastoon ja se on mahdollista vain, jos havainnoi ympäristöään. Karttaa ei voi vain tuijottaa, jos haluaa oppia uuden ympäristön. Opinnäytetyötä tehdessä eettisyys pidettiin mielessä koko tutkimuksen ajan. Tutkimukseen osallistuneiden vastaajien osalta edes tutkijalla ei ollut todellista mahdollisuutta tunnistaa vastaajaa. Tutkimustulokset raportoitiin siten, että vastausten prosenttiosuudet ovat luettavissa ja vastausten kokonaismäärä on näkyvillä. Tällä pyrittiin parantamaan tulosten luotettavuutta ja tutkimuksen läpinäkyvyyttä. 5.1 Kysymykset ja vastaukset Tutkimustuloksista päättelin, että suunnistustaidot ja kartanlukutaidot pidetään oleellisena osana poliisin työtä. Suurin osa vastaajista käyttivät karttoja aktiivisesti työssään suunnistamiseen ja muihin tarkoituksiin. Karttoja pidettiin myös pääsääntöisesti erittäin hyödyllisenä poliisin työssä. Näistä päättelen, että suunnistus- ja kartanlukutaidot ovat tärkeä osa poliisin ammattia. Vaikka suurin osa vastaajista kokivat olevan hyviä käyttämään karttoja, osa kokivat toisin tai olivat epävarmoja osaamisestaan. Mielestäni kaikilla tulisi olla riittävä varmuus karttojen käytössä, sillä poliisit työskentelevät pääsääntöisesti itsenäisesti partiokaverinsa kanssa. Tämä vaatii omatoimista opettelemista ja kokemuksen myötä taidot paranevat. Suurin osa vastaajista pitivät suunnistustaitojaan hyvinä jopa ilman satelliittipaikannusta. Ajattelen, että vastauksiin vaikuttaa paikallistuntemus kaupungeissa, joissa työtä tehtiin. Tuntemattomissa 20 paikoissa suunnistaminen ilman satelliittipaikannusta on vaikeampaa, sillä maamerkit pitää havaita kartalta ja maastosta. Toisaalta poliisi liikkuu pääsääntöisesti autolla teillä. Tiet ovat nimettyjä, joten se helpottaa suunnistusta jopa ilman paikkatietojakin. Taitotasoihin liittyvistä taustakysymyksistä oli hankala vetää mitään suoria johtopäätöksiä, sillä kysymys oli aseteltu liian suppeasti. Esimerkiksi armeijassa karttoja käyttäneitä vastaajista oli noin 60 %. Armeijassa kuitenkin on laajasti eri tehtäviä ja toisissa tehtävissä karttoja käytetään enemmän, kuin toisissa. Sama pätee työelämää ja harrastuksia. Todellisia päätelmiä olisi voitu tehdä vastauksista, jos yksittäinen vastaaja olisi avannut tapaa, jolla karttoja käytettiin. ”En ole käyttänyt” vastausta pystyi vertaamaan parhaiten muihin vastauksiin, mutta merkittäviä yhtäläisyyksiä ei löytynyt. Suurin osa vastasi, että koulutusta pitäisi kehittää. Koulutuksen kehitys pitäisi pääsääntöisesti kohdistua kartan hyödyntämiseen tehtävillä tutkimustulosten perusteella. Suurin osa vastaajista eivät käyttäneet karttaa useasti tehtävillä muuhun kuin suunnistamiseen ja se voi johtua joko tehtävien luonteesta tai osaamisvajeesta. Tässä tutkimuksessa ei suoraan kuitenkaan kysytty ehdotuksia koulutuksen kehittämiselle, joten koulutuksen kehittämiseksi tulisi tehdä uusi kysely, jossa ehdotukset kartoitettaisiin. Mahdollinen koulutustapa voisi olla vapaaehtoinen verkkokurssi, joka sisältäisi karttamerkkien selityksiä ja oppimistehtäviä kartalla. Suunnistusta voi harjoitella myös itsenäisesti ulkoilemalla kartan avulla tai hakemalla kotikuntansa suunnistusrasteja nettisivulta www.rasti.fi. Teoriaosuudessa käsitellyn tutkimuksen mukaan isommalla paperikartalla reittien löytäminen kaupungissa voi opettaa parempaa paikallistuntemusta, kuin matkapuhelimen näytön seuraaminen. Käytännössä suunnistustaitojen oppiminen on siis yksilöstä kiinni. Poliisin toimenpiteiden oppiminen taas vaatii koulutusta tai kokemuksia eri tilanteista. Kyselyn aikana ja sen jälkeen kysyin palautetta tutkimukseen vastanneilta kysymysten laadusta henkilökohtaisesti. Palautteen perusteella joidenkin kysymysten muotoilu mahdollisti niiden tulkitsemisen monella eri tapaa, joka aiheutti mahdollisia virheellisiä vastauksia. Yhdessä kysymyksessä kysyin vastaajilta paikallistuntemusta työharjoittelukaupungissa, mutta en tajunnut tarkentaa kysymystä kohdistumaan työharjoittelun alkuvaiheeseen. Nyt joku saattoi vastata paikallistuntemuksestaan työharjoittelun jälkeen, jolloin vastauksissa saattoi korostua kysymyksen tarkoitukseen nähden liian hyvä paikallistuntemus. Toisessa kysymyksessä kysyin: ”Kuinka paljon käytät karttaa tehtävillä muuhun, kuin paikalle löytämiseksi?”. Tällä kysymyksellä halusin saada tietoa tilanteista, jossa karttaa hyödynnetään yksittäisellä tehtävällä jollakin muulla tavalla, kuin suunnistamisen tueksi. Palautteen mukaan kyseistä kysymystä kuitenkin tulkittiin laajemmin. Osa vastaajista ymmärsi kysymyksen siten, että käytetäänkö karttaa tehtävien ulkopuolellakin. Tämä voi aiheuttaa vastauksissa vaihtelua, mutta kysymyksellä 21 pyrittiin tuomaan esiin kartan käytön hyötypuolia muussakin asioissa, kuin suunnistamisessa. Uskon vastausten selittävän kysymystä hyvin, vaikka kysymyksen asettelu olisi voinut olla parempi. Viimeisessä kysymyksessä selvitin, että käytetäänkö eri poliisilaitoksilla muitakin karttoja, kuin poliisin oletuskarttoja. Yli puolet vastauksista olivat ”En ole varma”, joten kysymyksen asettelu ja tarkoitus eivät onnistuneet. Kysymykset oli aseteltu siten, että suoraa korrelaatiota ei löytynyt kahden eri kysymysten vastausten väliltä. Vastausten korrelaatiokertoimia ei selvitetty, sillä graafisista kuvioista pystyi näkemään, että muuttujat eivät korreloineet toisiaan merkittävästi. 5.2 Validiteetti ja reliabiliteetti Tutkimuksen suunnittelussa otin huomioon validiteetin. Sisällön validiteettiin pyrin määrittämällä kyselylomakkeen kysymykset tutkimuskysymysten perusteella ja tekemällä niistä selkeitä ja yksiselitteisiä. Aiemman luvun mukaisesti yksiselitteisyys ei toteutunut kaikissa kysymyksissä, joka heikensi osaltaan tutkimuksen validiteettia. Mielestäni tutkimuksen otos tehtiin kuitenkin siten, että tutkimustulokset ovat yleistettävissä laajemmin poliisiopiskelijoihin. Otos edustaa hyvin työharjoittelun loppuvaiheessa olevia opiskelijoita. Tutkimusmittareista voidaan todeta, että opiskelijoiden kokemuksien mittaaminen heidän taitotasoistaan ei ole paras tapa mitata todellisuudessa taitoja. Parempi tapa mitata taitoja olisi järjestää jokin testi, jonka suorittaminen pisteytettäisiin eri kriteerien perusteella. Kokemus taidoista toisaalta kertoo opiskelijoiden luottamuksesta omiin taitoihinsa. Tämä tutkimus on toistettavissa samoilla kysymyksillä uudelleen. Poikkileikkausaineistosta reliabiliteetin arviointi on kuitenkin haastavaa. Tutkimuksessa esitetyt kysymykset ja vastaukset eivät korreloineet merkittävällä tasolla toisiaan. Cronbachin alfalla -kertoimella voidaan arvioida luotettavuutta, mutta vaatimuksena on korrelaatiot mittareiden välillä. Cronbach alfa -kerroin jätettiin tutkimuksessa selvittämättä. 5.3 Jatkotutkimus aiheesta Opinnäytetyössäni olen selvittänyt kartan käyttöä ja suunnistustaitoa poliisissa yleisellä tasolla. Seuraavat tutkimukset voisivat kohdistua kehittämään opetusta hankkimalla tietoa karttojen operatiivisesta käytöstä alan osaajilta. Tietoa voitaisiin kerätä laadullisella tutkimuksella poliisilaitoksilla henkilöiltä, jotka eniten käyttävät karttoja operatiivisessa työssään. Näitä tietoja voitaisiin joko raportoida sellaisenaan tai niistä voitaisiin tuottaa produkti tai kehittää koulutusta. Koulutuksen kehittämisen jälkeen voitaisiin tehdä uusi määrällinen tutkimus selvittämään, oliko koulutuksen kehittämisellä vaikutusta taitoihin. 22 Tutkimusta voisi tehdä myös poliisintyöhön optimaalisten karttojen kehittämiseksi. Kartat koettiin olevan kohtalaisen laadukkaita. Karttoja on monipuolisesti saatavissa ja Maanmittauslaitos päivittää jatkuvasti aineistoaan. 23 LÄHTEET Eran Ben-Elia 2021. An exploratory real-world wayfinding experiment: A comparison of drivers’ spatial learning with a paper map vs. turn-by-turn audiovisual route guidance. Negevin yliopisto, Israel. Luettavissa: https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S1369847821000128. Iltasanomat 2022. Suomessa on havaittu tänä vuonna moninkertaisesti enemmän GPS-häiriöitä kuin normaalisti. Viitattu 26.4.2023. Luettavissa: https://www.traficom.fi/fi/ajankohtaista/gps-hairioista-tehty-havaintoja-itarajan-laheisyydessa-poikkeuksellisen-paljon Kaasalainen S. & Mäkelä M. & Saajasto M. & Kirkko-Jaakkola M. & Kuusniemi H. 2021. Selvitys GNSS-palveluiden tarjonnasta ja toiminnasta. Maanmittauslaitos. Karvanen, M. 2001. Nupit kaakkoon - koulusuunnistuksen vinkkivihko. Helsinki: Suomen Suunnistusliitto KvantiMOTV 2013. Kvantitatiivisten menetelmien tietovaranto. Viitattu 05.02.2023, luettavissa: https://www.fsd.tuni.fi/menetelmaopetus/intro.html Lahtinen, A. 2021. ON-työ: K9 Helsinki: erityispiirteet ja haasteet poliisikoiratoiminnassa Helsingin poliisilaitoksella. Poliisiammattikorkeakoulu. Lakanen, J. ja Toivio, H. 2004. pro gradututkielma: Perusopetuksen suunnistuksen oppimateriaali internetissä. Jyväskylän yliopisto. Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta 621/1999 Maanmittauslaitos 2023. Karttapaikka. Viitattu 9.2.2023, luettavissa: https://www.maanmittauslaitos.fi/asioi-verkossa/karttapaikka Maanmittauslaitos 2023. Peruspaikkatietojen ylläpito. Viitattu 9.2.2023, luettavissa: https://www.maanmittauslaitos.fi/peruspaikkatietojen-yllapito Maanmittauslaitos 2023. Satelliittipaikannus. Viitattu 22.03.2023, luettavissa: https://www.maanmittauslaitos.fi/tutkimus/teematietoa/satelliittipaikannus National Executive Committee of U.S., The Global Positioning System 2021. Viitattu 10.2.2023, luettavissa: https://www.gps.gov/systems/gps/ Niemelä, O. 1984. Teoksessa Maanmittaushallitus & Suomen maantieteellinenseura. Suomen kartasto (toim.) Suomen kartoitus. Helsinki: Maanmittaushallitus. 24 Niemelä, O. 2004. Maasto ja kartta. Kartanvalmistajan ja kartankäyttäjän käsikirja. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy. Nikulainen, P., Vartiainen, B., Salmi, J., Minkkinen, J., Laaksonen, P., Inkeri, J. 1995. Suunnistustaito. Helsinki: Suomen Suunnistusliitto. Poliisi, tehtävät ja toiminta. Viitattu 9.2.2023. Luettavissa: https://poliisi.fi/tehtavat-ja-toiminta Poliisi, hälytyspalvelut. Viitattu 9.2.2023. Luettavissa: https://poliisi.fi/halytyspalvelut Poliisi, Valvonta- ja hälytystoimen tilastot: Poliisin hälytystehtävät tehtäväluokittain ja Poliisin keskimääräinen toimintavalmiusaika. Viitattu 9.2.2023. Luettavissa: https://poliisi.fi/toimintaymparisto-ja-tilastot Suunnistusliitto 2015. Lajianalyysi. Viitattu 9.2.2023. Luettavissa https://www.suunnistusliitto.fi/2015/01/perustaidot/ Tilastokeskus 2017. Internetin käyttö mobiililaitteilla. Viitattu 22.03.2023. Luettavissa: https://www.stat.fi/til/sutivi/2017/13/sutivi_2017_13_2017-11-22_kat_002_fi.html Toru Ishikawa, Hiromichi Fujiwara, Osamu Imai, Atsuyuki Okabe 2008. Wayfinding with a GPSbased mobile navigation system: A comparison with maps and direct experience. Tokion yliopisto, Japani. Luettavissa: https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0272494407000734 Traficom 2022. GPS-häiriöistä tehty havaintoja itärajan läheisyydessä poikkeuksellisen paljon. Viitattu 26.4.2023. Luettavissa: https://www.traficom.fi/fi/ajankohtaista/gps-hairioista-tehty-havaintojaitarajan-laheisyydessa-poikkeuksellisen-paljon Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2019. Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019. Uusitalo, Jyri 2019. ON-työ: Suomen peruskartoitus. 25 LIITE Kyselyrunko: Kartanluku poliisissa Pakolliset kysymykset merkitty tähdellä. (*) Tässä kyselyssä on yhteensä 13 kysymystä. Alkuun kysytään vastaajan taustatekijöistä. Taustatekijöiden vaikutusta suunnistustaitoihin verrataan tutkimuksen tuloksissa. 1. Oletko käyttänyt karttoja armeijassa, töissäsi tai harrastuksissasi? Voit valita monta vastausta. * - Töissä - Harrastuksissa - Armeijassa - Muualla [Avoin vastaus] - En ole käyttänyt karttoja aiemmin 2. Mikä on ikäluokkasi? * - 19–25 - 26–30 - 31–35 - 36–40 - >41 3. Millä poliisilaitoksella työskentelit työharjoittelun aikana? * - Helsingin poliisilaitos - Hämeen poliisilaitos - Itä-Suomen poliisilaitos - Itä-Uudenmaan poliisilaitos - Kaakkois-Suomen poliisilaitos - Lapin poliisilaitos - Lounais-Suomen poliisilaitos - Länsi-Uudenmaan poliisilaitos - Oulun poliisilaitos - Pohjanmaan poliisilaitos - Sisä-Suomen poliisilaitos 4. Kuinka hyvin osaat mielestäsi suunnistaa kartan avulla työssäsi? * (Erittäin hyvin: Ymmärrät karttaa katsoessasi oman suuntautumisen sekä ympäristön ja 26 löydät tehtäväpaikoille. Erittäin huonosti: Et osaa hyödyntää karttaa tehtäväpaikoille löytämisessä tai verrata karttaa ympäröivään maastoon.) - Erittäin hyvin - Hyvin - En osaa sanoa - Huonosti - Erittäin huonosti 5. Kuinka hyvin tunsit kaupungin, jossa olit työharjoittelussa ennen harjoittelun alkamista? * (Erittäin hyvin: Tunnet yleisimmät tehtäväsijainnit ja useimmat kadut nimeltä kaupungista. Erittäin huonosti: Et tunne suurimpien teiden nimiä, etkä löydä yleisimpiin tehtäväsijainteihin ilman karttaa.) - Erittäin hyvin - Hyvin - En osaa sanoa - Huonosti - Erittäin huonosti 6. Kuinka useasti käytät karttaa tehtäväpaikalle löytääksesi? * - Aina - Useasti - Siltä väliltä - Harvoin - En koskaan 7. Kuinka hyvin osaat mielestäsi suunnistaa kartalla ilman paikannustietoja? * (Kysymyksellä tarkoitetaan tilannetta, jossa GPS-signaali ei jostakin syystä toimi ja oma sijainti täytyy löytää kartalta itse.) - Erittäin hyvin - Hyvin - En osaa sanoa - Huonosti - Erittäin huonosti 27 8. Kuinka paljon käytät karttaa tehtävillä muuhun, kuin paikalle löytämiseksi? * (Liikenteen ohjaus, paikan eristys, pakosuunnan määritys...) * - Aina - Useasti - Siltä väliltä - Harvoin - En koskaan 9. Kuinka hyödylliseksi koet kartat työssäsi? * - Erittäin hyödylliseksi - Hyödylliseksi - En osaa sanoa - Melkein hyödyttömäksi - Hyödyttömäksi 10. Pitäisikö opiskelijoita kouluttaa enemmän suunnistamaan ja käyttämään karttoja tehokkaasti POLAMK:issa? * - Kyllä - Ei - En osaa sanoa 28 Erilaisissa kartoissa on erilaista tietoa saatavilla. Ilmakuva, maastokartta, ja kaupunkikartta eroavat toisistaan merkittävästi ja jokaisella on oma käyttötarkoituksensa. 11. Ovatko poliisin käyttämät kartat riittävän hyviä ja tarkoituksenmukaisia tehtävien suorittamiseen? * (Ajantasaisuus, erilaiset kartat, ovatko kartat helppolukuisia...) - Hyviä - Kohtalaisia - Siltä väliltä - Heikkoja - Huonoja 12. Kuinka hyväksi koet poliisin käyttämät kartat työssäsi verrattuna muihin tietämiisi karttoihin? * - Hyviä - Kohtalaisia - Siltä väliltä - Heikkoja - Huonoja 13. Oliko harjoittelupaikassasi poliisin oletuskarttojen lisäksi käytössä jokin toinen kartta? * - Kyllä - Ei - En ole varma 29