Galapagoksen sirkut Galapagoksen sirkkulajien synty on edelleen tuntematon eikä varmaksi tiedetä mikä on ollut niiden alkuperäiskanta josta ne ovat kehittyneet. Mutta oletetaan, että niiden kanta voisi tulla ainoasta saarelle laskeutuneesta lajista, joka oli saintluciansirkkunen.Niiden välillä tapahtui siis adaptiivista radiaatiota eli sopeutumislevittäytymistä, millä tarkoitetaan sitä että yksi kantalaji luonnonvalinnan paineesta muuttuu useiksi alalajeiksi. Niitä on 14 eri lajia vaikka kaikki polveutuvat samasta kantamuodosta, mutta ne ovat ajansaatossa muuttuneet niin paljon geneettisesti, etteivät enää esim: pysty lisääntymään keskenään. Eli niillä on allopatrista lajiutumista eli jos yksilöillä on tehokkaat isolaatiomekanismit niin ne eivät pysty, vaikka päätyisivät samoile elinympäristölle niin lisääntymään keskenään. Niiden kantamuotoa tavataan siksi 1000km päässä, koska sinne joskus eksynyt populaatio on evoluution takia muuntunut darwininsirkkujen 14 eri alalajiin. Lajien määrät vaihtelevat saarien välillä, mutta niitä on enemmän saarilla kuin mantereella sen takia, koska manner on noin 1000km päässä saarista ja siellä tavataan vain niiden oletettua kantamuotoa saintluciansirkkua ja kun taas saarilla tavataan darwininsirkuista 14 eri lajia, jotka eivät kykene lentämään sellaisia matkoja että pääsisivät tai osaisivat edes lentää mantereelle. Darwininsirkkuja esiintyy myös paljon, koska niiden luontaiset viholliset ovat vähäisiä ja galapagoksilla ei ole ruuasta kilpailua jolloin lintujen ei tarvitse nähdä nälkää. Darwininsirkut myös muodostavat parhaan lintujen esimerkin sopeutumisen eri ekologisiin lokeroihin, jolloin ne sopeutuvat helposti muuttuvaan ilmastoon. Syitä erikokoisiin lajimääriin saarien välillä taas vaikuttaa monet asiat. Darwininsikkujen lajimäärien erikokoisuuteen vaikuttaa se, että osan on voinut olla vaikea sopeutua muuttuvaan luontoon tai muuhun mikä on tehnyt selviytymisestä vaikee. Siihen vaikuttaa sellainen myös, että niiden parittelu on voinut olla sellaisina aikoina jolloin se on todella vaikeaa tai muuten vaan vaikeaa mikä vaikuttaa siihen, että uusia yksilöitä ei synny ja lajien määrä vähenee. Niillä on erilaisuutta ulkonäössä, nokissa ja genetiikassa jolloin niiden ravinnon hankkimisessa on eroja ja monet darwinisirkut pystyvät hyödyntämään eri asioita ravinnoksi. Kuvassa näkyy kaikki darwininsirkut. Ja tässä on ne 14 alalajia mitkä ovat polveutuneet samasta kantamuodosta. Näistä pienin on vihertöpösirkku ja suurin on isokaktussirkku. Ne ovat oletettavasti polveutuneet saintluciansirkkusesta. Darwininsikkuja on 14 eri lajia ja ne ovat polveutuneet samasta alalajista mitä emme ehkä tule koskaan varmasti tietämään, mutta ne ovat kehittyneet nyt kuitenkin ihan omiksi lajeikseen vaikka niillä onkin yhteinen kantamuoto.