1.1 Milla Ollikaisen reportaasi “Suomi hiljeni hetkessä -näin koronatodellisuus iski arkeen” kuvaa tunnelmaa Helisingin keskustassa Koronaviruspandemian alussa. Reportaasi on julkaistu Seura- lehdessä. Reportaasille on tyypillistä, että sen kirjoittaja kuvailee tapahtumia paikanpäält juuri siinä hetkessä, kun hän on itse siellä. Reportaasissa on aiheena ajankohtainen ilmiö.Ollikaisen reportaasi koostuu tyypillisistä lehtitekstin osista: otsikko, ingressi, väliotsikot, leipäteksti, kuvat ja kuvatekstit. Reportaasissa toimittaja saattaa esimerkiksi kuvailla kuinka hän saapuu jutuntekopaikalle ja mitä hän siellä kohtaa.Ollikainen kuvailee, millaista keskustassa on. Hän kiinnittää huomiota ihmisten käytökseen ja puheenaiheisiin luodakseen tilanteesta kuvaa lukijalle. “Pystyn ohi kävellessäni erottamaan vain yhden sanan. Se on käsidesi. On 13. maaliskuuta 2020. On perjantai ja 13. päivä. Talvisodan päättymisen 80-vuotispäivä. Ja päivä, jolloin Helsingin kadut alkavat tyhjentyä.” Kuvailu ja havainnointi pohjustaa jutun aihetta. Toimittaja seuraa ja tarkkailee ympäristöään kokoajan.Hän kiinnittää erityisesti huomita siihen kuinka korona vaikuttaa olevan aiheena lähes kaikkien keskusteluissa. Keskustelun aiheita havainnoimalla toimittaja pystyy antamaan lukijalle paremman kuvan ilmapiiristä tapahtumapaikalla. Toimittajalla on reportaasissa haastateltavia, jotka tuovat “tavallisen sivustakatsojan” näkökulman mukaan. Reportaasissa voidaan taustoittaa tapahtumia ottamalla juttuun lisää lähteitä. Reportaasissa viitataan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä hallituksen julkaisemiin tietoihin ja suosituksiin pandemiasta. “Kun tätä käsikavalkadia alkaa oikein seurata kaupungilla, tulee nopeasti ahdistunut olo. Pintojen välityksellä tapahtuvaa tartuntaa ei THL:n mukaan tosin pidetä tärkeimpänä tartuntareittin” “hallitus on suositellut rajoittamaan kaikkea ”ei-välttämätöntä toimintaa”.” Toimittaja myös kuvaa rajoituksista piittaamattomia pätkällä Albert Camusin romaania. 1.2 Milla Ollikaisen reportaasissa “Suomi hiljeni hetkessä -näin koronatodellisuus iski arkeen kuvien ja tekstin vuoropuhelu on keskeisessä osassa. Heti reportaasin alussa, pääotsikon alla on kuva lähes tyhjästä Hakaniemen torista. Kuva kertoo kuinka ihmiset välttävät ulkona liikkumista. Kuva sopii reportaasin alkuun, jossa kerrotaan Helsingin keskustan hiljaisuudesta ja tyhjyydestä. Ihmisiä on kehotettu välttämään turhaa liikkumista. Vessapaperia ja ruokaostoksia kantava nainen liittyy reportaasissa mainittuun vessapaperin hamstraamiseen. Ihmisten halu ostaa suuria määriä vessapaperia kertoo heidän epätietoisuudesta ja paniikista siitä, mistä on luvassa. Toinen kuva kaupan tyhjistä hyllyistä jatkaa samaa aihetta. Kuvateksti “Kauppojen hyllyt tyhjenivät – ja täyttyivät taas. Ministeri Tuula Haatainen rauhoitteli kansaa perjantaina, että hamstraamiseen ei ole tarvetta sillä tavaraa tulee riittämään.” kertoo hamstraamisen olevan turhaa. Kolmannessa kuvassa on liputus talvisodan päättymisen 80- vuotispäivän kunniaksi. Ulkona on vain muutamia ihmisiä, vaikka normaalisti Helsingin kadut ovat vilkkaita. Tavallisesti merkittävä juhlapäivä jää pienemmälle huomiolle koronauutisten varjoon. Kuva sisältääkin viestin siitä, kuinka korona on kokoajan otsikoissa. Samaa aihetta kolmannessa kuvassa esittää nainen puhelimella. “Puhelimen uutisvirta on täynnä koronaa”. Hämäriin varjoihin jäävä kansallisteatteriteatteri korostaa sanomaa siitä että se on suljettu. Kuva symboloi sitä, kuinka koronarajoitusten tullessa monet julkiset tilat suljetaan. Myös kuva kumihanskoja käyttävästä matkustajasta konkretisoi sitä, miten ihmiset reagoivat pandemiaan. Raitiovaunussa puhutaan työpaikkojen sulkemisesta “Nelosen raitiovaunussa viereen istuu nainen, joka kertoo vastapäätä istuvalle kaverilleen:”Meille sanottiin, että me ollaan sitten auki, vaikka tulis sota.”” Ollikaisen reportaasissa käytetään kuvia havainnollistamaan, sitä mitä toimittaja kokee paikanpäällä. Reportaasin kuvat viestivät vahvasti koronan vaikutuksista. Kuvat luovat lukijalle tunteen, että hän olisi itse paikanpäällä.