Analyyttinen ja jälkianalyyttinen
historianfilosofia
Jarmo Pulkkinen
28.3.2012
Carl Hempel (1905-1997)
• Wienin piiriä lähellä ollut
tieteenfilosofi, joka siirtyi
Yhdysvaltoihin vuonna 1937.
• Piti itseään loogisen
positivismin empirismin
edustajana (vaikka voidaan
nähdä myös loogisena
positivistina).
• Positivismi: (1) Ajatus tieteen
ykseydestä; (2)
luonnontieteiden korottaminen
metodologiseksi ideaaliksi; (3)
tieteellinen selittäminen on
kausaalista selittämistä (von
Wright 1971, 4).
”The Function of General Laws in
History” (1942)
• Deduktiivis-nomologinen eli ”peittävän lain” (covering law) malli.
Vastataan kysymykseen ”miksi jokin ilmiö E tapahtui”.
• C1, C2, C3, ..., Ck (alkuehdot)
• L1, L2, L3, ..., Lk (yleisiä lait)
• E (selitystulos)
• ”Historical explanation, too, aims at showing that the event in
question was not ‘a matter of chance’, but was to be expected in
view of certain antecedent or simultaneous conditions. The
expectation referred to is not prophecy or divination, but rational
scientific anticipation which rests on the assumption of general
laws.” (Hempel 1942, 39).
Yleiset lait historiallisessa
selittämisessä
• Joskus julkilausuttuja, esim. laki byrokraattisten instituutioiden
luonteesta.
– ”As the activities of the government are enlarged, more people
develop a vested interest in the continuation and expansion of
governmental functions. People who have jobs do not like to lose
them; […] those who have become accustomed to the exercise
of a certain kind of power do not like to relinquish their control –
if anything, they want to develop greater power…” (Hempel
1942, 40).
• Useimmiten hiljaisia taustaoletuksia, kuten ihmisluontoa koskevat
yleistykset.
– ”väestöllä on taipumus muuttaa alueille, jotka tarjoavat
paremmat elinolosuhteet”.
– ”Jos tyytymättömyys kasvaa liian suureksi kansan keskuudessa,
seurauksena on vallankumous”.
• Historiantutkimuksessa käytetään myös induktiivis-tilastollisia lakeja,
joissa tapahtumalla annetaan vain korkea todennäköisyys.
• Selitysluonnokset (explanation sketch).
Hempelin käsitysten kritiikki
• Todennäköisyyksiin nojautuvat ”selitykset” sekoittavat
keskenään järkeenkäyvät odotukset (reasonable
expectations) ja aidot selitykset.
– Uurnassa on 1000 arpaa, joista yksi voittaa.
Selittävätkö alkuehdot (uurna+arvat) ja tilastollinen
laki (tyhjän arvan todennäköisyys 0,999) tapahtuman,
jossa nostat tyhjän arvan uurnasta?
• Tieteen esittämät tilastolliset lainalaisuudet eivät sovellu
yksittäistapahtumien selittämiseen.
• Hempelin esittämät esimerkit yhteiskunnallisista,
sosiologisista tai psykologisista lainalaisuuksista ovat
joko analyyttisiä itsestäänselvyyksiä, tilastollisia lakeja tai
eivät yksinkertaisesti pidä paikkaansa.
A. Donagan, ”The Popper-Hempel
Theory Reconsidered”
• ”The most striking fact about the Popper-Hempel theory
is that few of the innumerable historical explanations
found in the writings of historians even appear to accord
with it. The reason why they do not is that few of them
are put forward as resting on covering laws, whether
explicit or implicit. Of the few that are so put forward, I
shall argue that the putative covering laws they contain
are either spurious or untrue. In short, if the covering law
thesis be true, then no historian has yet succeeded in
providing a genuine historical explanation”. (Donagan
1966, 142)
William Dray (s. 1921)
• Law and explanation in history (1957).
• Korosti ero luonnon- ja ihmistieteiden välillä.
• Historiantutkija tutkii ainutkertaisia historiallisia ilmiöitä
(esim. Ranskan vallankumousta), eikä ole kiinnostunut
tekemään yleistyksiä (eli tutkimaan ”vallankumouksia
yleensä”).
• Erottaa toisistaan kausaalisen analyysin (”siten”, ”sen
vuoksi” historiantutkijan tekstissä) ja kausaalisten lakien
soveltamisen.
• Historiallisella selittämisellä enemmän yhteistä yksilön
käytöstä kuvaavien selitysten kuin yleisten lakien
kanssa.
Drayn rationaalisuusselitys
• Hylkää dispositionaalisen, taipumukseen nojautuvan
selitysmallin, joka on ”ulkopuolisen tarkkailijan”
näkökulma. Ei kerro meille mitä haluamme tietää eli
vastaa ”miksi” kysymykseen ”se oli hänelle
tavanomaista”.
• Rationaalisuusselitys luo yhteyden uskomusten,
motiivien ja toiminnan välillä. Teko selitetään olevan
”sopiva” tai ”asiaankuuluva” (appropriate) toimijan
uskomusten ja päämäärien näkökulmasta.
• ”When in a situation of type C1 … Cn the thing to do is
x”. (Dray 1957, 132)
Hempelin kritiikki Drayta vastaan
• Vaikka toimija toimisi asiaankuuluvasti uskomusten tai
päämääriensä näkökulmasta, teko on silti voitu tehdä
jostain muusta syystä (”mielijohde” etc.). Tarvitaan
lisäoletus:
–
–
–
–
A was in a situation of type C
A was a rational agent.
In a situation of type C a rational agent will do x.
Therefore, A did x. (Hempel 1962, 12)
• Uusi versio esittää A:n toiminnan ilmauksena yleisestä
taipumuksesta toimia tietyllä (”rationaalisella”) tavalla
tietyissä tilanteissa eli se ei ole selitys Drayn omien
kriteerien mukaan…
Georg Henrik Von Wright
(1916-2003)
• Explanation and
Understanding (1971).
• Praktinen päätelmä tarjoaa
ihmistieteille oman
selitysmallin, joka on
vaihtoehto peittävän lain
mallille.
• ”A intends to bring about p.
• A considers that he cannot
bring about p unless he
does a.
• Therefore A sets himself to
do a.” (von Wright 1971, 96)
Loogisen yhteyden argumentti
• (1) Kausaalisuhteessa syyn ja seurauksen on oltava
käsitteellisesti riippumattomia toisistaan (humelainen
syyn ja seurauksen ehto).
• (2) Praktisessa päätelmässä premissien ja
johtopäätöksen suhde ei ole kausaalinen, koska
premissit ovat loogisessa ja käsitteellisessä suhteessa
johtopäätökseen.
• (3) Praktisen päättelyn totuuden osoittaminen edellyttää
johtopäätösten totuuden osoittamista ja kääntäen
johtopäätöksen totuuden osoittaminen edellyttää
premissien totuuden osoittamista (todistettavuusteesi).
Kausaaliset selitykset
historiantutkimuksessa
• ”Miksi välttämätöntä” (why necessary) selitykset ovat
selityksiä ”riittävien ehtojen” (sufficient conditions) nojalla
(”aina kun p, q”). Esim. ”aina kun maanjäristys, kaupunki
tuhoutuu”.
• ”Kuinka mahdollista” (how possible) selitykset ovat
selityksiä ”välttämättömien ehtojen” (necessary
conditions) nojalla (”aina kun q, p on välttämättä läsnä”).
Esim. ”aina kun korkea kivimuuri, tietyt tekniset laitteet,
kuten väkipyörä, ovat olleet käytössä”.
• Historiantutkimus on suoraan kiinnostunut pelkästään
jälkimmäisistä kausaaliselityksistä.
Ensimmäinen maailmansota
• Oliko Itävallan kruununprinssin Franz Ferdinandin
salamurha Sarajevossa 28. kesäkuuta 1914
(kausaalinen) syy sodan syttymiselle (”kipinä, joka sytytti
ruutitynnyrin”).
• Von Wrightin mukaan näitä kahta tapahtumaa yhdistää
ketju eri osapuolien (Itävalta, Venäjä, Serbia) tekemiä
praktisia päätelmiä.
• Kyseessä on praktisille päätelmille perustuva
kvasikausaalinen selitys.
”Anarkisti-esimerkki”
• ”He stands in front of the beast, aiming at him with his loaded
revolver. But nothing happens. Must we say that he is ”paralyzed”?
He is subjected to medical examination and nothing is found which
would indicate that he was physically prevented from carrying his
intention to effect. Must we say that he gave up his intention or that
he revised the requirements of the situation? He refuses to admit
either alternative. Must we say that he is lying? These questions
aim at constructing a case in which to say that he was prevented, or
forgot about the time, or gave up his intention, or reassessed the
requirements of the situation would have no other foundation than
the mere fact that he did not set himself to action in accordance with
the premises. This is an extreme case, to be sure. But I do not see
that it could not occur.” (von Wright 1971, 116-117).
• Praktisen päätelmän välttämättömyys on ”ex post actu”?
• ”The logical validity of a schema [cannot] be affected by contexts
that do not affect its meaning” (Donagan 1989, 346).
Postmoderni ja narratiivinen
historianfilosofia
• Hayden White, Metahistory: the historical imagination in
nineteenth-century Europe (1973).
• Frank Ankersmit, Narrative Logic: A Semantic Analysis
of the Historian’s Language (1983).
• Molempien mukaan menneisyyttä koskevat yksittäiset
tosiseikat voivat tosia (tai epätosia), mutta historialliset
kokonaisesitykset eivät viittaa menneisyyteen tavalla,
jota voitaisiin kuvata todeksi (tai epätodeksi).
• Molemmat esittävät jyrkän ontologisen väitteen koskien
menneisyyden luonnetta: ”in itself the past is a
meanigless myriad of facts, states and events, an
amorphous chaos of data that successfully resists
’conscious apprehension’ by the historian” (Ankersmit
1983, 83).
Whiten historianfilosofia
• ”…a deep level of consciousness on which a historical thinker
chooses conceptual strategies by which to explain or represent his
data. On this level, […] the historian performs an essentially poetic
act, in which he prefigures the historical field […] I call these types
prefiguration by the four tropes of poetic language: Metaphor,
Metonomy, Synecdoche, and Irony”. (White 1973, x)
• ”Three kinds of strategy that can be used by historians to gain
different kinds of ’explanatory affect’ […] A specific combination of
modes comprises what I call the historiographical style.” (White 1973,
x)
• Modes of
Mode of
Mode of
• emplotment
Argument
Ideological Implication
• Romantic
Formist
Anarchist
• Tragic
Mechanistic
Radical
• Comic
Organicist
Conservative
• Satirical
Contextualist
Liberal (White 1973, 29)
Epistemologialla ei roolia
historiantutkimuksessa?
• ”…the best grounds for choosing one perspective on
history rather than another are ultimately aesthetic or
moral than epistemological” (White 1973, xii)
• Whiteä kritisoitu lukuisista näkökulmista. Esim. Matti
Peltonen, ”Kielellisen käänteen raunioilla”, Tieteessä
tapahtuu 8/2009, 64-65.
• Mistä troopit ovat peräisin ja miksi olemme niiden vankeja?
• Eivätkö menneisyyden tapahtumat voi todellakaan olla
itsessään esimerkiksi traagisia, entäs holocaust?
Ankersmitin historianfilosofia
• Kuvaus (description) vs. representaatio (representation).
• Kuvauksen tasolla: ”[individual] things exist
independently of the true statements that we can make
about them” (Ankersmit 2001, 83).
• Representaation tasolla: ”[R]epresentations do not refer
to objects in reality” (Ankersmit 2001, 13).
• ”Though historical representations are built up of true
descriptions, a [historical] representation itself cannot be
interpreted as one large (true or false) description. I
would not hesitate to say that this – and nothing else – is
central problem in the philosophy of history” (Ankersmit
2001, 281).
Representaation teoria
• ”[We should] see the historical text as a representation of
the past in much the same way that the work of art is a
representation of what it depicts – or, for that matter, in
the way that Parliament or Congress is a presentation of
the electorate”. (Ankersmit 2001, 80).
• Sekä taiteellinen että historiallinen representaatio ovat
korvikkeita (substitute) jollekin poissaolevalle.
• ”Since the work of art belongs to the domain of
aesthetics, the same is true for all representations – and
thus for historical representation”. (Ankersmit 2001, 11)
Menneisyyden metaforinen kuvaus
• ”Stalin oli susi”: (1) väittää jotakin totta (tai epätotta) eräästä
menneisyyden henkilöstä; (2) tarjoaa näkökulman (”tarkastele
Stalinin poliittista toimintaa ikään kuin sitä ohjaisi julmuus, ja
itsekkäät motiivit”).
• ”[B]oth metaphor and the narratio […] individuate or define a certain
’point of view’ or a ’seeing as’, from which reality is to be interpreted.
[…] [They] are not descriptions but proposals, which according to
their nature can never be empirically true or false” (Ankersmit 1983,
216-217).
• Emme koskaan näe metaforan “läpi” (läpinäkyvänä kielellisenä
välineenä), vaan näemme vain sen antamasta näkökulmasta.
Metafora on läpinäkymätön (opaque).
• Historiantutkijan käyttämä kieli on ylitsepääsemätön este
nykyhetken ja menneisyyden välissä: “The historian’s language
does not strive to make itself invisible like the glass paperweight of
the epistemological model, but wishes to take on the same solidity
and opacity as a thing” (Ankersmit 1985, 19).